Poudan kuntokuuri

Nämä kuvat ei kyllä liity itse asiaan, mutta tästä blogista on tullut ihan mitä sattuu blogi. Kaikki jännittävät hevostarinat ovat hävinneet kuin taivaan tuuliin. Muutoinkin olisi intoa kirjoitella ja aiheita olisi vaikka muille jakaa, mutta sitten iskee: 1) olevinaan ajanpuute, 2) liian henkilökohtaiset aiheet, 3) huonot valokuvat, 4) ketä oikeasti edes kiinnostaa, 5) SAAMATTOMUUS. 

Olen paljon viime aikoina myös pohtinut hevosten omistamista. Keski-ikäinen ystäväni, joka omistaa shetlanninponin (kyllä) kirjoitti osuvan kirjoituksen aiheesta Elämä(ä) ilman ponia? -tekstin ja täytyy sanoa, että itse olen harkinnut asiaa myös viime vuosina. Todellisuudessa en voisi hevosettomuutta koskaan toteuttaa, niin kauan kuin tässä nykyisessä kaksikossa henki pihisee. Mutta, joskus sitä voi ajatuksella leikitellä. "Huoleton olisi hevoseton." Viime vuosien aikana koetut hevosten menetykset aiheuttivat jonkin sortin hevoburnoutin ja koko into kaikenlaiseen hevostoimintaan lopahti täysin. Nyt kuitenkin olen taas intoutunut hevostouhusta ja uutta intoa löytyy touhuta niiden kanssa.

No oli miten oli, itse asiaan. Pouta on ollut viimeisen vuoden hieman "toipilas". Onnettomuus sattui vuosi sitten, tässä linkki.  Alkukesän Pouta oli suht ok, mutta alkoi kuitenkin heti kotiin muuton jälkeen olla kolmijalka kun yritin tiivimmin liikutella. Syksyllä jatkui sama meno, että oli toinen takajalka koko ajan kipeä. Monta kipulääkekuuria meni. Pouta oli lähes koko kesän ja syksyn todella vähällä liikunnalla ja loppusyksystä kokonaan joutilas. 

Pikkuhiljaa ennen joulua Pouta alkoi kestää liikutusta eikä pienenkään kävelylenkin jälkeen ollut jalkapuoli. Alkuvuosi mentiin kevyesti ja nyt ruvetaan olemaan jo pikkuhiljaa siinä tilanteessa, että käynnin lisäksi jo ravaillaan ja vähän ollaan myös laukattu. Pouta lähtee mielellään töihin ja samassa myös pientä painonpudotusta on tapahtunut. Nyt kun laumamme syöpöin hevonen (RIP) on poistunut keskuudestamme, on alkanut ankara heinien säännöstely näille kahdelle pallerolle.

Peltolenkillä mukana kulkee lenkkikaverit. Rambokin pysyy oikein hyvin matkassa mukana.

 Instagramissa meillä olikin arkirealismia kuvia, tässä niitä lisää.

 Siitä tietää, että kevät on tullut, kun Hurja haluaa ulkoilla. Löytyi eilen taas erikoisesta paikasta ottamassa aurinkoa.

 Sisu hieman epäluuloinen kun Hurja osoittaa lähestymisen merkkejä. Kevät on siis sekoittanut Hurjimuksen aivan totaalisesti.

 Leevi on todellakin ottanut mallia Hurjalta ja nukkuu välillä todella oudoissa asennoissa.

 Hänen Kissautensa.

 Kevätaurinko lämmittää jo.

Söpikset.

 

Tässä ollaan tulossa Tahkolta. 

Tyylikkyys ennen kaikkea, muusta voi tinkiä, muttei koskaan siitä.