lauantai 16. kesäkuuta 2018

Taian Liekki

Tuli sitten tehtyä joku tovi takaperin pienehkö varaus. Mennä päräytin hevoskaupoille ja kohtasin jotain upeaa! Nimittäin kauniin liinaharjaisen suomenhevosoripojan. Olkaate hyvät, tässä hän on!



Meidän laumaan Liekki muuttaa syyskuun loppupuolella. Ensin on suoritettava ruunaus ennen kuin meille muutto tapahtuu. En malta odottaa! Onneksi Liekki on 30 km päässä, niin pääsen tutustumaan ennen muuttoa 💙

Hevosia on monenlaisia. Onneksi on Luoja luonut liinaharjaisen suomenhevosen 💙

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Erityisherkkyys

Kuuma.

Nyt kerron jotain henkilökohtaista itsestäni, jota harva ehkä tietääkään tai osaa arvata. Kyse on erityisherkkyydestä. Aika paljon ihmisistä on sitä mieltä, että sellaista ei ole olemassakaan, mutta omakohtaisesti voin kertoa, että kyllä on. Olen ihmetellyt usein tai oikeastaan koko elämäni ajan jo lapsuudesta saakka miksi olen jotenkin erilainen kuin muut. Vasta muutama vuosi sitten luin eräästä naistenlehdestä naisesta, joka koki esimerkiksi äänet ja väkijoukut kuormittavina. En voinut jutun luettuna kuin vaan tuijottaa tekstiä hölmistyneenä, että voiko tämä olla totta, joku täysin vieras puhuu kuin suoraan omasta elämästä!

"Erityisherkillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Erityisherkkien välillä on kuitenkin suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. Erityisherkkyys ei myöskään poissulje muita piirteitä."
(Suomen Erityisherkät ry)


Alla olevan luokittelun mukaan laitan muutaman ajatuksen itsesäni.
 
Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)
Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

On aivan järkyttävän raskasta kun käsittelen aivan kaiken miettien sen satatuhatta eri vaihtoehtoa asioista! Se on vaan niin kuormittavaa ja raskasta. Tämä on vaan sellainen ominaisuus, etten pysty sille mitään. Ajatukset tulevat täysin tiedostamatta ja huomaan olevani mietteissäni jo niin syvissä vesissä, että on pakko jatkaa loppuun. Tätä piirrettä kukaan ulkopuolinen ei todennäköisesti pysty minusta näkemään.
 
O – Overarousability (kuormittumisalttius)
Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen,  intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

Tiedon prosessointi on vielä pientä kuormittavuusalttiuden vuoksi. Kuormitun todella helposti, enkä vietä aikaa mielelläni kaupoissa, kaupungilla tai paikoissa missä on paljon ihmisiä. Olen sosiaalinen ja tulen helposti ihmisten kanssa juttuun, mutta koen sen todella kuormittavaksi vaikka kanssakäyminen olisikin positiivista. Jaksan korkeintaa pari kolme päivää viettää isommassa porukassa aikaa, mutta siitä palautuminen kestää todella monta päivää. Kotona kuormitun varsin helposti lasten sekavasta menemisistä ja tulemisista ja sen vuoksi ilman kalenteria olisi kuormittavuustaso vieläkin korkeampi. Töissäkäynti kuormittaa minua aivan suunnattomasti ja saatan olla työpäivän päätteeksi niin väsynyt, etten pysty tekemään juurikaan mitään. Kaikki itselle epämieluista kuormittaa niin paljon, että se lähes ahdistaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi asioiden soittelut virastoihin, auton tankkaaminen, kaikkiin sähkö- tai työkoneisiin liittyvät jutut, lämpötilojen vaihtelut, jne... Näitähän riittää. Ja kyllä, kukaan ei oikeasti varmaan edes ole näitä minusta tiennyt tai huomannut. Ja kyllä, monet itselleni vaikeat asiat ovat varmasti monen mielestä aivan todella naurettavia.

E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)
Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

Eläytymiskykyä en koe omalla kohdallani negatiivisena vaan erittäin positiivisena asiana.

S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)
Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Ja tämä! Kuormitus on täysin taattu kun tavarat eivät ole paikallaan. Meillä ei ole tätä nykyä enää aina kovin siistiä, mikä aiheuttaa sen, että saatan kuormittua ympäristön epäsiisteydestä. Huomaan, näen ja kuulen aivan älyttömiä asioita, joita kukaan muu tuskin edes aistii. Ne tuntuu itsestäkin välillä aivan superärsyttäviltä ja niiden selittäminen saa vaan ihmisten suut auki, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Yksi pahimmista mikä stressaa ja kuormittaa aivan suunnattomasti on sähkön ääni. Tai itseäni ärsyttävät äänet ylipäänsä. Sähkön ääni on jotain sellaista, että se saa välillä pään räjähtämään. Kuulen koko ajan meillä kotona (ja muuallakin) sähköstä lähtevän surinan. Kuulen kaikkien kodinkoneiden äänet, pattereista kuuluvat äänet, tietokoneista... Se onnen tunne kun sähköt menee poikki on jotain taivaallista! 

Siitä johtuen nukun parhaiten ulkona (esimerkiksi teltassa), koska siellä en kuule sähkön ääntä. Luonnolliset äänet ovatkin täysin eri juttu. Luonnon äänet erityisesti rauhoittavat ja vähentävät kuormitusta. Metsään siis menenkin kun alkaa äänimaailma liiaksi kuormittaa. Havainnointiin kuuluu myös muiden ihmisten tarkkailu. Saatan istua palaverissa ja "kuunnella" jotain toista ihmistä, kunnes havahdun täysin siihen, etten ole kuunnellut sanakaan vaan koko ajan tarkkaillut kyseisen henkilön elekieltä. Jos jostain syystä olen ihmisvilinässä ja istun jossain kahvilla tai muualla, niin tarkkailen ihmisten elekieltä. Ja kyllä, se on välillä itsestänikin ärsyttävää.

************

Voi siis todeta, että olen sosiaalisesti erityisherkkä, mutta sitäkin enemmän olen fyysisesti erityisherkkä. Ehkä tähän mennessä on tullut enemmän jo itsellenikin ajatus tätä kirjoittaessa, että olen täysin hullu tai jakomielitautinen. Mutta kaikessa tässä on kyse siitä, että nämä asiat pyörivät ajatuksissani, harvemmin mitenkään teoissani. Toki perheenjäsenet tietävät tästä ja osaavat ymmärtää minun käyttäytymistä, mutta kukaan ulkopuolinenhan ei tiedä, jos kuormitun vaikka kaupassa tai töissä. Sisäinen aivosumu on ulospäin huomaamatonta, vaikka itselle tulisikin siitä fyysisesti epämukava olo tai suuria tunnekuohuja. Tästä voikin päätellä, että olen introvertti; saan energiaa ja olen parhaimmillani omassa rauhassa, viihdyn hyvin yksin, mutta viihdyn kuitenkin hyvin muutaman läheisen seurassa.

Fyysisessä erityisherkkyydessä koen erityisen voimakkaasti pitkäkestoiset ja toistuvat äänet, hälinän, kirkkaat ja välkkyvät valot, ihmisvilinän, lämpötilojen vaihtelun, ihokosketuksen välillä lähes kipuna, tuoksut, hajut ja erilaiset hajusteet sekä ruoan epämiellyttävän koostumuksen. Että on tässä hulluutta kerrakseen. Tämä kaikki aiheuttaa arjessa aivan hirvittävän paljon kuormaa. Erilaisten asioiden aloittaminen on välillä todella vaikeaa, kun tietää, että pitää esimerkiksi keittiö siivota. Likaiset astiat pitää laittaa koneeseeen tai niitä pitää huuhdella tai tiskirätti pitää huuhtoa, erityisesti veden kanssa tekemisiin joutuminen aiheuttaa voimakkaan epämiellyttävyyden tunteen. Erityisesti vesi on minulle hankala elementti ja toinen on erilaiset metallit ja rauta. Ulkohommissa asia hoituu hyvin kunnon työrukkasilla, joten lapioon tarttuminen onnistuu. Mutta kaikki paljain käsin tehtävä ulkotyöt ovat todella vastenmielisiä.
Äänet.

Tämä epämiellyttävyys näiden äänien, laitteiden ja metallien kanssa sai kunnon päätepisteen silloin parikolme vuotta sitten vedetystä Bikini Challenge -treenistä. Vedin siinä itseni niin monessa kohtaa äärirajoille 10 viikon ajan, että vaikka pääsin omaan tavoitteeseen, niin sen treenijakson aikana kuormituin niin valtavasti, että se jopa ahdisti. Ensinnäkin jouduin treenamaan salilla. Kuntosali on vihonviimeinen paikka. Siellä on a) paljon valoja, b) laitteista lähtevät kolinat ja pauke oli kuin tuskaa korville ja c) pakkotreenaminen oli liikaa sille, miten paljon oma keho pystyy ottamaan vastaan ilman, että se kuormittuu. Päätin sen jälkeen, että ehkä sopiva pulleus on ihan ok. Sen jälkeen en ole pystynyt tekemään mitään järjestelmällistä treenaamista millään lailla, koska tällä hetkelläkin jo pelkkä ajatus ahdistaa. 

Vähän niinkuin sosiaalisessa yliherkkyydessä on ollut pakko karsia itselle negatiivisia ihmisiä pois lähipiiristä, koska kuormittavuus on jotain niin raskasta, että ei vaan enää ole jaksanut. Sama koskee yhtälailla fyysistä kuormittavuutta, silläkin on rajansa. Itsensä äärirajoille vetäminen aiheuttaa päinvastaisen tilanteen. Yliviretila muuttuu ainakin minulla aliviretilaksi, jossa keho ja mieli menee niin äärilaitaan, että olen elämässäni kolme kertaa kamppaillut itseni pahasta uupumuksen suosta. Alivireisyys on pahimillaan täydellinen jaksamattomuus, toivottomuus, muistivaikeuksia, ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia, migreeniä ja hyvin epätodellista oloa. Yksi pahimmista on väsymys, mikä aiheuttaa todella nopeasti ja aika pahoja alivireysoireita. Siksi herätyskello soi joka aamu samaan aikaan ja on tehtävä asioista hyvin samalla tavalla ja pidettävä keho kunnossa  fyysisesti sekä huolehdittava, ettei vääränlainen ravinto aiheuta kehon kuormitustilaa. Näköjään sekin on mahdollista.
***********


Tältä näyttää kuormittunut minä.

Kuva on vuodelta 2014. Ollaan lomalla Corralejossa. Jostain kumman syystä muistan elämästä todella paljon tilanteita, missä olen kokenut olevani ylikuormittunut. Tässä on vaan ollut sattuma, että Tallimies on onnistunut ottamaan kuvan sillä hetkellä. Muistan tuon hetken niin kuin eilisen. Ensinnäkin olen todella väsynyt, mikä omalla kohdallani aiheuttaa kaikken erityisherkkyyksieni maksimoinnin. Olen tuossa kuvassa ollessani niin ahdistunut, että itkin. Olimme olleet muistaakseni edellispäivänä lentokoneessa ja olin tehnyt sosionomiopintoja vuoden aivan jäätävällä tahdilla. Olin ensinnäkin väsynyt, joutunut olemaan lentokoneessa (jota pelkään kuollakseni) sekä on kuuma auringon paiste. Jotenkin tällä hetkellä tämä kuva pysäyttää itseni aivan täysin.
 
 ****************
 
Siinä vaiheessa kun ymmärsin mistä elämässäni on ollut kyse (eli erityisherkkyydestä), putosi kivi sydämeltä. En siis ole hullu, ainakaan virallisesti, ehkä hieman erilainen ja outo. Mutta paljon hienompaa oli huomata, että samanlaisia ihmisiä on muitakin. Haluan korostaa, että en tuo tätä erityisherkkyyttäni juuri missään tilanteissa esiin enkä halua kertoa siitä kenellekään, ellei ole sopiva tilanne tai jostain syystä kyseisen henkilön on hyvä tietää omasta rajoittuneisuudestani. 
 
Erityisherkkyys on sinänsä erikoista, koska esimerkiksi olisi kiva käydä huvipuistossa, mutta sen aiheuttama jännitys kehossa tuntuu aluksi hyvälle, mutta muuttuu hyvin nopeasti kuormittavaksi, että tuntuu todella raskaalle. Joka kesä mennään sirkukseen, mutta sen jälkeen on todella kuormittunut olo, koska keho on kokenut jotain jännitävää ja aisteja herättelevää. Se, että on paljon pelkotiloja niin ei ainakaan ole hyvä yhdistelmä erityisherkyyden kanssa. Mutta kun ensimmäisen kerran kuulin erityisherkkyydestä ja siitä jonkin verran nyt tietävänä, niin olen ymmärtänyt, että itselle täytyy olla aika armollinen tämän suhteen. Elämä on sen myötä muuttunut hieman helpommaksi sietää, vaikkakin aika moni asia kuormittaa. Pitää vaan opetella selviämään niistä tilanteista ja monesti se on vaan paikalta poistuminen tai olla tekemättä joskus ns. kivojakin asioita, koska tietää, että lopputulema on kuormitus. Ehkä kuitenkin tällä hetkellä koen erityisherkkyyden olevan elämässäni vielä enemmmän negatiivinen asia, ihan vielä en ole muutamassa vuodessa keksinyt suojatoimintoja sille, että osaisin elää asian kanssa. Tietynlainen siedättäminenkin auttaa, mutta se ei toimi jokaisen asian kohdalla eikä minusta kaikkea tarvitsekaan sietää. Ehkä kaikki saa vaan olla juuri sellaisia kun ovat, eikö?
 
Turva.
 
 Ps. Tein Ilse Sandin HSP-testin. Testin tulos on vähintään -52 ja enintään +140. Jos tulos on 60 tai enemmän, saattaa testin mukaan olla erityisherkkä. Ilmeisesti olen todella erityisherkkä, sain tulokseksi 141 pistettä, en kyllä tiedä miten sen on mahdollista. 😂
 

torstai 31. toukokuuta 2018

Töihin lompsis

Viimeinen "vapaapäivä", jos perhehoitajana voi niin sanoa 😂 Huomenna alkaa ainakin kahden ja puolen kuukauden työrupeama entisessä työnahjossa. Kiva on palatakin, mutta kivempi toki olisi ollut kotona "vetelehtiä". Meillä vähenee alkuviikolla lapset kahdella, joten opetellaan taas erilaista arkea. Uusia sijoituksia siis odotellessa.... 

Tässä on ollut sen verran haasteita arjessa, että ei ole tänne koneelle pahemmin kerennyt istahtaa. Siitä lisää toiseksi alimman kuvan alla. Hevosrintamalla Pouta edelleen jollain tavalla kipeä. Laitumella ovat lompotelleet jo toista viikkoa. Kengitys ei edes onnistu Poudalla alkaa heti hyppiä pystyyn kun nostaa jalan. Tilasin tänään eläinlääkäriltä rauhottavia, jotta saadaan sitä vähän kännättyä. Kokeillaan onnistuuko niiden avulla. Vallu teloi toisen etusen pari päivää sitten. Etujalassa sääressä on kunnon iholärppy irti. Pitää nyt putsailla ja seurailla.  Yhtään ei kyllä turvota eikä ole tulehduksia merkkejä päällisin puolin, joten mennään nyt kotikonstein. Pitää huomenissa sekoitella homeopaattiset litkut varalta. Ja ehkä vielä Poutaakin droppailen niillä litkuilla... Joku huono karma hevosrintamalla nyt meitä koettelee.

 Onneksi meillä on tässä arjessa ollut myös iloakin viime aikoina. Suurin kiitos siitä yllä olevassa kuvassa olevalle Hirmu-Hertalle. Hertta on kyllä aikamoinen emäntä. Hurja on välillä hätää kärsimässä. Tänään oli ihana aamulla seurata kun yhdessä kirmasivat pihalla.

 Tallimies kävi viime viikolla työreissulla niin oli pari unikaveria. Mietin kyllä, että missähän kohtaa oli meikäläisen tarkoitus uneksia kun oli sänky vallattu ihan useamman nukkujan voimin.

Aloitettiin sitten hieman extempore mökin maalaus. Päätettiin aloittaa inhottavimmista sivusta eli etupihasta. Kuisti on niin hankalan mallinen, että aiheuttaa kyllä kaikenmaailman säätämistä maalauksenkin osalta. 

Mutta kyllä siitä meijän mielestä paljon sievempi tulloo! Sävy on Tikkurilan vanhanajansävy. Ihan samanvärinen ei ole kuin Kiihtelysvaaran talo, hieman taittuu enempi harmaaseen.

Wihtori on aiheuttanut meille pientä päänvaivaa. Hän on liiankin tarkka kanaemoista ja on pari kertaa käynyt ihmisten päälle. Jos ei ala käytös muuttua, niin sehän tarkoittaa sitä, että meillä on kukkoa padassa lähiaikoina. On vaan niin hieno tuo Wihtori, että ei raaskisi laittaa pataan, mutta pakkohan se on kuin ei uskalla ihmiset liikkua pihalla kun kukko käypi päälle.

Meidän pienestä koiranpennusta on kasvanut järkyttävä poni! Sisu kyllä vielä kasvaa, mutta on jo nyt aivan mahdoton jättiläinen. Sisu on kyllä aivan huipputyyppi! Ihan kuin Sisu olisi ollut meillä aina, jotenkin on nyt jo niin hyvin kotiutunut meidän omituiseen laumaan, että ihan pitää ihmetellä.

Meillä alkoi nämä viemärihaasteet jo talvella kun koko helahoito jäätyi. No ei se ihan vaan siitä ollut kiinni. Välilä viemäri toimi ja sitten taas ei. Alkoi nousta vedet ylös keittiön altaasta sekä teknisen huoneen lattiasta. Viemäriä on kolmesti käynyt loka-auto "myyrällä" imemässä eikä kertaakaan ollut tukossa. Vajaa viikko sitten saatiin lainaan appiukolta kaivinkone ja aloitettiin kaivamaan putkia ylös. No vika löytyi sitten jo heti kättelyssä. Ensinnäkin koko viemäriputki oli ties missä asennossa umpisäiliölle päin, mutta todellinen syy oli sokkelin kohdalla halki mennyt putki. Selvisi myös, että putkiremontissa edellisen omistajan toimesta ei oltu vaihdettu talon alla olevaa putkea vaan siellä oli aatamin aikuinen kiviputki. Se oli aika monesta kohtaa halki ja kaikki liitokset oli irti. 
Jouduttiin uusimaan talon alle kokonaan uusi viemäriputki. Ei nyt mikään megakallis mutta sitäkin työläämpi. Tallimies on viettänyt muutaman tunnin todella ahtaissa oloissa talon alla. Uusi viemäriputki on nyt pintavetona ja se eristetään huolella talven varalta.

Meillä oli oikein juhlan tuntua, kun eilen päästiin kotona suihkuun varmaan viimeiseen kahteen viikkoon! Ihanaakin ihanammat naapurit ovat antaneet meidän käydä joka ilta heillä suihkussa ja välillä on saunakin ollut lämpimänä. Ei voi kuin olla kiitollinen avusta ja ymmärryksestä, oltas oltu tällä 8 hengen sakilla aika pulassa! Naapuriin lähtee kyllä kiitoslahja, heti kun kaupoille päästään!

Muutoin tähän huusholliin kuuluu lähinnä jalkapalloa. Kuvassa Otto (adidaksen shortsit) osallistumassa ihkaensimmäisiin Tenavaliiga-peleihin. Otto on kyllä aika tehokas pakkaus nuoresta iästä huolimatta. 

Kun perheen kaikki kolme poikaa pelaa jalista, niin pyykkiä ja kuljetusta (ja paljon odottelua) kuuluu tähän vanhemman rooliin. Ossilla on jo sen verran ammattimaista touhua, että ei voi kun ihmetellä miten vaativaa tämä on. Ollaankin Tallimiehen kanssa päätetty, että kaikki mikä liittyy erityisesti liikuntaan, niin ollaan aika paljon valmiita uhraamaan omaa aikaa. Hyvä peruskunto ja innostus liikkumiseen takaa varmasti terveet elämäntavat ja toivottavasti tuo paljon sisältöä myös lasten elämään.

Tämmöstä kevyttä pikkutuhertamista tänne tällä haavaa. Katellaan miten raato sitä tuas on kun opettelee työssäkäyvän arjen.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Vaahteramäen Wihtori

Vihdoin ja viimein näillekin tiluksille kotiutui kukko. Hän sai nimekseen Vaahteramäen Wihtori. Kanaemot olivat aivan innoissaan kun joukkoon pelmahti salskea nuoriherra. Wihtori ottikin heti asiakseen näyttää kaikki kukon elkeet lehattelemalla siipiään ja varsinaisella pröystäylyllä koko tutustuminen eteni.
 Wihtori on luonnollisesti maatiaiskukko ja kiuruveden kantaa. Saatiin joukosta valita tämä upea komistus. Väri on kyllä mitä täydellisin.

Kanoilla on minikesäasunnon edessä miniaitaus kun ajateltiin, että totutetaan kanat uuteen kotiin rauhassa ennen kuin lasketaan ne vapauteen. Myös Rambolla ja Sisulla on opettelu miten kanasten kanssa tulee elellä. No ei se tietenkään mennyt niin.

Olimme ulkona haravoimassa kunnes huomasin, että välittömässä läheisyydessä ei näy koiran koiraa. Jotenkin sisäinen hälytyskelloni kehoitti menemään heppoisen kana-aidan luokse. No siellähän ne meidän ihanat suloiset uroskoirat olivat. Nimittäin kana-aidan sisäpuolella Wihtorin kanssa, kanat olivat ilmeisimmin käsketty poistumaan niistä pippaloista. Kanat olivat tyytyväisinä pihalla tonkimassa matoja. Rambo ja Sisu pistelivät kaikessa rauhassa naamaansa kanoille vietyjä ruoan tähteiä.

No ei muuta kuin portti auki ja kanat vapauteen. Ihmeen hyvin Rambolla ja Sisulla meni kanojen kanssa. Edes vilkaisu kanoihin päin koitui kunnon torumiseen ja niin selvittiin pari tuntia koirien ja kanojen yhteisellä ulkoilulla. Toivotaan, että sama meno jatkuu huomenna. Helmihän on kanojen kanssa vanha tekijä ja tietää miten niiden kanssa hengaillaan.
Puskista kanoja tarkkailemasta löytyi tietenkin Hurjimus. Ilmeisimmin Sisu ohjeistaa vuorostaan Hurjaa kanojen kanssa oleilusta.

 Hertta eilen suihkussa.

 Aina löytyy sopiva unikaveri.


Tämä kaksikko on vähintäänkin herttainen.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Hirmu-Hertta

Meille saapui ehkä hieman nopeallakin aikataululla maatiaiskissakantaa vahvistamaan uusi tulokas. Hän on Hirmu-Hertta ja ikää on 12 viikkoa. Hertta haettiin entiseltä kotikylältä Kiihtelysvaarasta. Kotimatka meni oikein hyvin vaikka matka kesti kolme tuntia. Hertta kiipeli autossa, mutta nukkui suurimman osan matkasta Ossin sylissä ja kehräilikin välillä. Rambo sattui olemaan mukana, kun olin juhlareissulla viikonlopun Rambo seurana. Pikkukisu on sen verran erikoinen tapaus, ettei hän pelkää koiria laisinkaan. Autossa asettautui Rambon viereen ja Rambo joutui jälleen hetken hengittelemään, että pääsi yli tästä pikkukissan lähentymisestä.
Kotona olikin Hurjimus vastassa. Hurjimus katsoi ensin hieman kieroon pikkukissaa, mutta hyvässä hengessä ilta eteni kisujen välillä. Yhdessä jo syötiin ja tehtiin tuttavuutta haistelemalla toisiaan läpikotaisin.

Ilmeisimmin kotimatkan aikana tämä kaksikko kerkesi ystävystyä, kun sohvalla jo vähän painittiin sekä nukuttiin useaan otteeseen hyvin lähekkäin. Ihanat.

Kello 22 jälkeen alkoikin pikkukissalla sitten iltarallit. Hertta juoksutti koko koiralaumaa pitkin taloa. Voi kyllä todeta yhden illan perusteella, että tämä pikkukissa ei tule jäämään mitenkään alakynteen tässä huushollissa. Päinvastoin, koirat saattavat hyvinkin pian anella armoa. Suloinen ulkoinen olemus on vain täysin hämäävä 😂

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Kanaemot ovat saapuneet!

Kanojen haku tapahtui tällä kertaa Tallimiehen toimesta. Kävin valitsemassa kanaset muutama päivä aiemmin, mutta jokin sekaannus oli tapahtunut, koska tulikin ihan erivärisiä mitä olin varannut. Mutta eipä tuo maata kaada, hienoja ovat nämäkin!

Pahvilaatikkoon yritimme linnateeman mukaisesti holvikaari-ikkunoita, jotta 11 km muuttomatka olisi mahdollisimman miellyttävä.

Siinä he ovat! Klara, Martta, Elsa, Diiva ja Vieno 💛

 Illan viimeinen vilkaisu kanalaan, kaikki valmiina yöpuulle.


Loppuun vielä pari suurta kuvaa talon pienimmistä asujista.

 Rambo, ilmeisimmin suurten ajatusten äärellä?

Ystävyys ei katsoa kokoa?

Ps. Pouta kävellyt tänään ensimmäistä kertaa kahteen päivään.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Juhlat on juhlittu

Kunnialla taidetaan selvitä tästä vapusta. Muutoinkin tässä on koeteltu meitä näiden uusien menetysten ja vastoinkäymisten myötä ja tällä hetkellä on Pouta mystisesti taas jalkapuolena. Mulle tämmöiset on ihan liikaa ja pää ei oikein kestä näitä vastoinkäymisiä tällä hetkellä. Mutta on meillä tosiaan juhlittukin, ihan urakalla. Tatu ja Otto kun ovat syntyneet 27.4 ja 1.5 niin riittää juhlan järjestämistä.
Lehdissä puhutaan pahimmasta kelirikosta vuosiin. Kyllä, me satumme asumaan sellaisella alueella, jossa tämä kuuluisa kelirikko lienee yksi pahimmista. Autot on ihan kurassa, ihme kun ovat vielä ehjänä. Kunhan ensimmäinen rengasrikko tulee, lähtee ELY-keskukseen tulenpalava viesti. Viime vuonna puhkesi vain 8 rengasta ja aina sen jälkeen kun olivat ajaneet tuolle tienpahaselle niitä nyrkinkokoisia murskeen paloja.

Eilen oikastiin välipala pihalla. Oli huikea ulkoilusää ja mikäs sen parempaa kuin retkieväs. Panostettiin urakalla esillepanoon laadusta tinkimättä.

Hurjan eläinlääkärireissu meinasi päättyä huonosti. Pelkkä hammaskiven poisto ei ollutkaan se itse ongelma vaan käynnillä löytynyt sydänvika. Ei näköjään kahta ilman kolmatta. Pohdittiin uskaltaako eläinlääkäri laisinkaan Hurjimusta rauhoittaa, otettiin riski ja tuikattiin kevyt uni. Se oli virhe, toipuminen otti koko loppupäivän ja yön niin koville, että pelkäsin, ettei Hurja selviä. Näillä oranssivalkeilla kissoilla on herkkyys rauhoitusaineille. Sitä ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta olen ollut siitä tietoinen ja kuullut samaa useamman eläinlääkärin suusta. Hurjan kohdalla tämä sydänvaivan lisäksi näyttää olevan hengenvaarallinen yhdistelmä. Rauhoituksen aikana ja jälkeen eläimellä pitäisi syke laskea niin Hurjalla kävi täysin päinvastoin. Vielä herätyspiikin jälkeenkin ennen vastaanotolta lähtöä Hurjan sydän jumputti hurjamaisella temmolla.

Seuraavana päivänä Hurja alkoi olla taas oma omituinen itsensä. Yritettiin lasten kanssa ottaa kuvaa Hurjasta omenapuussa, mutta eihän siitä tullut mitään. Kuvattava ei oikein halunnut olla työyhteinen.
Hurja nauttii keväästä täysin siemauksin. Tänään laitettiin Hurjalle uloskin jo ruokailupiste, kun ei malta sisälle tulla kuin myöhään alkuyöstä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Sokkelin tuuletusaukolla on Hurjan lempivartiointipaikka. Siitä näkee hyvin pihan tapahtumia sekä voi tiirailla pikkulintuparkoja. Liian moni on tänä keväänä jo päässyt hengestään.

 Tämä on se fiilis kun Tallimies on mennyt kadottamaan talven pimeinä kuukausina meidän moottorisahan! Nyt sille olisi enemmän kuin käyttöä. Sitä samperin sahaa ei löydy mistään. 

Ramboa alkoi eilen ulkoilu ramasta ja kaivoi itselleen oman nukkumapesän.

Sisulla ei ihan aina osu unet kohdilleen.

 Sisu taasen eilen pihalla asettautui keskellä pensasta kauneusunille.

Viime viikon alussa meidän kanala-varustehuone-rakennus nitkahti eteenpäin puolen lattian verran. Kirvesmiehen kanssa sovittiin, että hankitaan kaikki loppumateriaali valmiiksi ja heti vapun jälkeen hoituu homma loppuun. Kunnes eilen tuli puhelu, että meidän kirvesmies oli katkaissut kylkiluunsa. Kerkesin jo tehdä varaukset kanoista tässä viikonlopun aikana ja jouduin väsämään väliaikaiskesäkanalan ihan omin pikku kätösin. Palaan tähän kana-asiaan vielä tällä viikolla.

 Poikien juhlia varten on leivottu jos jonkinlaisia herkkuja. Lähes joka syntymäpäivä on toivelistalla suklaabanaanikakku.

 
 Tatun 9v juhlamenyy....

 
 ... Oton 6v juhlamenyy.

 Tallimiehen kanssa ollaan nyt lompsittu yhdessä 18 vuotta. On se pitkä aika se!


Tämmöstä tänne. Kiire viikko tulossa, tällä viikolla on tapahtumaa niin paljon, että jo nyt ennakkoon hirvittää. Palataan asiaan. Pian.