torstai 22. kesäkuuta 2017

Kun mitään ei tapahdu

Juuri kun ajattelin, että mitään ei tapahdu, olen jumissa täällä savon umpikorvessa niin alkoi käydä linjat kuumina. Viikko sitten maanantaina sain puhelun, että olisi vauva jälleen vähäksi aikaa kotia vailla. Sovittiin samoin tein, että meillä on kyllä tilaa yhdelle pienelle pallerolle ja keskiviikkona sitten kävimme Oton ja Tatun kanssa hakemassa pienen prinsessan taloon.

 Vähän piti meidän käydä kirpputorilla shoppailemassa jotain vaaleanpunaista 💕

Hänen nimensä on meillä asuessa "Mini". Hän on hyvin pieni tai ainakin tuntuu, kun nämä omat jätit ovat olleet melkoisia hirmuja jo syntyessään.

 Ja pitihän se neuloa pienet töppöset vastasyntyneelle.

Ulkoilut ollaan Minin kanssa aloitettu. Vauva on kiltti kuin mikä, nukkuu ja syö hyvin. Lukuunottamatta pari viime yötä, kun olemme käyneet neuvonpitoa seurustellaanko tässä talossa yöaikaan vai ei. Vastaus on ei.

 Myös salamatkustajakin löytyy kyydistä 😍


Hevoste lompsi laitumille jo aika päivä sitten ja ovat jo nypertäneet lähes sängelle toisen päädyn. Pellot ovat olleet tähän asti vuokralla, joten kun vuokraaja käy tekemässä nyt juhannuksena puolelta alalta rehut, niin aidataan loppukesäksi koko laidun hevosille.

Joskus väsy iskee kunnolla. Pouta tosin on vähän väliä jalkapuoli. Potku aiheutti kevättalvella nyt vissiin kuitenkin pahemman vaurion ja tilanne on aika huolestuttuva....

 Tiesittekö, että Biltemasta saa ötötkkäloimia hintaan 19,99 € ???? Koska....

... nämä "hienot" ihottumaloimet maksaa alk. 89 € kappale ja ne on todella huonolaatuisia! Tässä vielä loimi uutena, mutta se on nyt parin viikon käytön jäljiltä aivan rispaantunut. Jalkalenkit näissä on aivan mistä sattuu ja ne venyy ja paukkuu. Muutoinkin mitoitukset on ihan mistä sattuu, puhumattkaan näiden kolttujen pukemisesta kun pitää pujottaa pää läpi kaulakappaleesta. Jos pärjätään tuolla Bilteman loimella sekä kunnon päähupulla, niin käyn ostamassa Bilteman laarit tyhjäksi. Ei sitten itketä, jos on vetässyt kyljet loimesta riekaleiksi puuhun rapsutellessa.... Ja todellakin, Bilteman loimessa on mitoitukset täydelliset!

Telttailu aloitettiin heti kelien salliessa. Tosin nyt kun vauva asuu talossa, joudun nukkumaan sisätiloissa, niin ei omalta osalta telttailut onnistu.

Unikavereita teltassa riitti, kainalossa Rambo, sitten Helmi ja jalkopäässä luottotelttailija Hurja.

**********

Tapaus Harmi. Mitenhän tämän nyt muotoilisi. Harmi oli viikonvaihteessa kolme päivää "kadoksissa". Harmi ei koskaan ole ollut yötä pidempää poissa tai ei ainakaan ettei tiedettäisi missä hän on menossa. Vaikka ulkoistetaan yöksi ulos näin kesäaikaan, niin Harmi nukkuu yön kuistilla. Kävin huutelemassa Harmia lähistöllä eikä kisusta kuulu mitään. Kunnes naapuri soittaa, että teidän Harmi on muuten heillä ollut pari päivää.

No ei siinä mitään, hyppäsin autoon, että metsästän kissan heidän pihaltaan. Paitsi, että Harmi ei ollut heidän pihallaan vaan nukkumassa heidän sängyssään! Harmi oli itse sisäistänyt itsensä. Hän oli muuttanut naapuriin! Siellä sitten kehräsi naapurin isännän sylissä niin että kuola valui. Yritin ottaa syliin niin iski kynnet isännän kauluksiin kiinni ettei lähden minnekkään. Sain sitten kissan syliin, mutta naapurit olivat sitä mieltä, että koska Harmi on niin ihana niin voitanee sopia yhteishuoltajuudesta. Sinne se rontti jäi ja suuntasi suoraan keittiöön syömään. Hävytön katti. Kyllä hävetti ja myös huvitti ajatus siitä, että Harmi nukkuu isäntäväen kanssa samassa sängyssä 😂

 Harmin kotiinpaluu tapahtui kuitenkin jo heti seuraavana aamuna. Auto kaarsi pihaan ja eteisessä oli kissan kuljetusloota, jossa Harmi sai paluukyydiin omaan kotiin. Oli laittanut talon kaksi muuta kissaan sen verran tiukkaan ojennukseen, että muutto kävi ajankohtaiseksi. Juuri kun kerettiin iloita Harmin kakkoskodista, koska Harmi terrorisoi edelleen Leeviä, loppui ilo lyhyeen. Kuten kuvasta voi huomata, niin kotiinpaluu ei ollut Harmillekaan kovin mieluinen 😂

Liekö vauvan tulo ollut liikaa Harmillekin vai mikä kun sai kisun naapuriin muuttamaan. Jäämme nyt naapurin väen kanssa jännityksellä seurailemaan tilannetta kuinka tässä käy. Mutta jos kellään on kotia tarjota tälle hieman kaistalle, mutta varsin valloittavalle kisuliinolle maaseudulta niin harkitaan enemmän kuin vakavissaan tilannetta.

 Lapsityövoima on ollut taas paikallaan kun toinen naapuri lahjoitti ison säkin raparperejä. Otto 5v.

Tatu 8v

Tatu innostui jalkapallosta on pelannut nyt muutaman viikon ajan Kups:n joukkueessa. Täällä on vähän eri tasolla tämä juniorityö ja treenejäkin näille tenaville  vetää monta valmentajaa, jotta porukka saadaan jaettua moneen pieneen porukkaan. Ihan ammattimainen meno!

Tänä kesänä on jo kahdesti olleet Tenavaliiga -peleissä Savon Areenalla ja molemmilla kerroilla ovat voittaneet kaikki pelit. On kyllä superjännittäviä pelejä ja mikä parasta, lapsilla on superhauskaa ja pelaavat hienosti yhdessä syötelleen ja toisiaan kannustaen.

Lopuksi tämän aamuinen pyllistelukuva Hurjalta. En tiedä mitä Hurja tässä oikein meinaapi.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Maastot


Oli vaan pakko tulla hehkuttamaan. Itkin Kiihtelysvaarasta lähtöä huikeiden maastojen vuoksi. 
Perun kaiken itkun ja kitinän.

Täällä on niin huikeat maastot, että en ole ihan äskettäin nähnyt hevosen selästä moisia maisemia. Jahka saan ensi kerralla vähän enempi kuvia meidän lenkeiltä. Mutta kuinka huomaavaista, lenkillä varoitellaan tulevasta mutkasta 😂😂😂

Kesäkuvia

Harmi seuraili laiduntoimitusta ojassa kaivon päällä. Harmilla on aina niin herttainen ilme.
Aika rauhallista menoa oli. Nyt on menossa tutustumiskäynti laitumella, vielä ei kokonaan heppoja sinne jätetä. Kesken loppui myös kiinnikkeet ja lanka, joten takaosassa ei ole kuin yksi kerros lankaa. Hyvinhän nuo näyttää siellä sisäpuolella pysyvän.
Usva ja Pouta.

Pouta.
Kolmen kopla, silti tuntuu, että se on vajaa.
Pouta.
Rambo meinasi päästä hengestään ajaessa hevosia laitumella takaa. Usvan takapotku meinasi tehdä koiruksesta muusia. Näköjään Rambon ja hevosten laitumelle päästäminen samaan aikaan ei ole hyvä idea. Aidan teon aikana Rambo ajoi takaa tiellä ajavaa moottoripyörää ja jahtaili perhosia. Ego on kohdillaan.
Usva.
Vallu 21v. Tämä kuva on henkilökohtainen suosikkini.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pouta kotona ja kesäkukkia

Pouta kotimatkalla, jossain karjalan ja savon välillä.
Lukumäärä täsmää ❤
Mahdoton hirnunta täytti Vaahteramäen, kun Usva ja Vallu tajusivat, että Pouta seisoo keskellä pihaa. Pouta oli silminnähden helpottunut, että matkan määränpää olikin päästä oman lauman luokse ja Usva ja Vallu olivat helpottuneita, että puuttuva lauman jäsen on takaisin porukassa. Kyllä ne on vaan tiivis lauma, ihania kaikki ❤

Karhulan väki; Hanna, Vellu & tytöt ansaitsevat maailman suurimmat kiitokset heposten erinomaisesta hoidosta ja huolenpidosta. Emme voi teitä kyllin kiittää. Ikuisessa kiitollisuuden velassa 💚💛💜 
*******


Kun Pouta oli saatu tarhaan ja tavarat purettua lähdettiin käymään Tervossa Lappalaisen puutarhalla. Ehkä keikka pari on vielä sinne suoritettava, mutta muutama kesäkukkanen lähti mukaan. Meiltä oli Tervoon 27 kilometriä, joten ei paha. Eihän Tervo mikään suuri paikka ole, mutta kaunis pikkukylä kuitenkin.

Tänään ollaan tehty pihahommia ja siivottu kesähuone. Tosin se on sohvaa ja pöytää lukuunottamtta tyhjä, kun sinne ei ole mitään kalusteita. Täytyy lähteä kirpparikierrokselle, jos sinne löytyisi joku vanhan nojatuoli tms. Kukkasia laiteteltiin vähän kesähuoneen ovenpieliin ja edustalla olevaan pataan.
Tämmöistä aurinkoista kevätpäivää tänne, vielä kun pääsee hevosen selkään istumaan, niin voisin kuvitella, että elämä on aika mallillaan. Ainakin vähän aikaa.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Vallu ja Usva kotona

Kotimatka alkoi kello 12 Karhulasta. 


Ja kotona oltiin kello 15.

Iltapalaa syötiin jo klo 18.
Matka meni hyvin, vaikka itse kehittelin päässäni kaikki kauhuskenariot mitä matkan aikana voi tapahtua (mm. kolari, koppi hajoaa, kaatuu, hevoset sairastuu, tms.). Jännitystä tänään aiheutti eri toteen tämä kaksikko. Usvan pisin matka autokyydissä on ollut 25 kilometriä, joten tämän päiväinen 210 kilometrin matka pisti miettimään, jaksaako nuori neito olla iisisti kyydissä. Huoli oli täysin turha, Usva matkusti kuin vanha tekijä. Ehkä jokunen vaikutus oli superpomminvarmalla matkakaverilla. Tosin Vallun suhteen jännitti myöskin siinä suhteessa, että miten meidän sydänvaivainen kestää kolmen tunnin matkan, mutta taas oli ihminen vaan turhaan luonut itselleen paniikin omaisia ajatuksia.

Lastaus onnistui suhteellisen hyvin. Vallu tulee vain ja ainoastaan liinan kanssa, vaikka sitä ei juurikaan tarvitse käyttää, vähän ohjata. Liekö näköön liittyvä juttu, kun ei näe kunnolla, niin liina antaa sopivasti tukea mennä sisään. Usva aprikoi kaksi sekuntia ja sillä hetkellä kevyt liinan kosketus takapuoleen ja niin lompsi neiti sisään. Lastaus kesti aikarajojen sisällä eli alle puoli minuuttia per turpa. Hyvä hepot!

Matkalla pysähdytiin muistaakseni kolmesti. Toka pysäytyksellä oli heinäverkko lattialla, oli räjähtänyt monesta kohtaa narut katki. Noh, 11 vuoden käyttö antakoon sen anteeksi. Sain fiksattua verkon ja pysyikin loppumatkan paikallaan. Meillä oli kyllä varaverkko täytettynä mukana, siltä varalta, että loppuu eväät kesken matkan. 

Perillä ei ollut sitten mitään draamaa tai ilottelua vaan iskivät heti turpansa maahan ja hävisivät takanurkkaan innoissaan herkkuja popsimaan. Tarha näyttää tosi ankealta, mutta tämä kaksikko tuntuu olevan vaan tyytyväisiä kaikistä pienistäkin vihreistä tupsuista. Menomatkalla soiteltiin Hankkijalle aitatolppia kesälaidunta varten, mutta samat tolpat näyttävät olevan Puuilossa halvempia. Tallimies saa ensi viikon alussa hakea 100 tolppaa hetmiten ja ruvetaan laitumen tekoon. Laidun on alkanut pelottavan nopeasti jo parissa päivässä vihertämään ja alkaa iskeä paniikki kun ollaan jossain kuplassa oltu, että eihän sinne laitumille vielä moneen viikoon piäse....

torstai 18. toukokuuta 2017

Kohta he ovat jo täällä!

Nyt pläjähtää kuvapläjäys. Oton kanssa ollaan saatu aita hevosille valmiiksi. Ilman Oton apua olisi homma ollut oikeasti aika paljon hitaampi projekti. Siitäkin huolimatta, että Otolle muutto teki eniten tiukkaa, on saanut ihania raivareita. Yksi päivä sanoi, että olen tosi huono äiti. Kukaan ei ole vielä suustaan ikänä tällaista päästänyt, joten yritin nieleskellä nauruani.

Tähän metsikköön aita sitten väsättiin.
 
Hevosten näkymät tulee olemaan tämmöiset pihaan päin. Selän takana on sitten kuusikkoa, joka toivottavasti häipyy sieltä jossain vaiheessa kumoon.

Aidat laitettiin kestopuutolpista ja nyöristä. Meille ei ole tule ikinä, koskaan enää leveää talvinauhaa. Se on jotain kammotusta ja rumilusta kerrakseen.

Olen huomaavaisesti myös järjestänyt puteilleni myös aktiviitettia ulkoiluun (jota tule olemaan 24/7 heidän loppuelämänsä), joten ei pääse pienet ponini kyllästymään maalaiselämään.

Aitasta löytyi portintekele. Tämän uskoisin olevan roskiskatoksen ovenkappale, mutta se sai nyt uuden elämän meidän heinänvientiporttina. 

Oton kanssa päästettiin luovuus valloilleen ja askarreltiin tarhaan myös suolakiviteline. Tälle puolelle laitetaan perinteinen kivi ja toiselle puolelle tulee himalajan kivi.

Tämä on liiteri on varustehuone ja toivon todella, että kyseessä on hyvinkin väliaikainen ratkaisu. Siellä on varusteet niin siistissä läjässä laatikoissa ja säkeissä, että!

Mutta huomatkaa, että meillä on kuitenkin varustehuoneessa satulatelineet!


Luovuuden puuskassa ehkä ylpein olen uudesta suitsitelineestä!


Heinän osto täysin vieraassa paikassa olikin oma pieni prosessinsa. Noin kuuden puhelun jälkeen tärppäsi. Vielä jännitetään millaista heinää paalin sisältä löytyy....

Täällä on tosi paljon "ankkoja" ja kurkia pelloilla. Otto sanoo joutsenia ankoiksi, joten ollaan itsekin siirrytty sanomaan niitä ankoiksi. Tämä ihana pariskunta vietti melkein koko eilisen päivän ihan meidän pihan tuntumassa.

Ja pientä vihertämistä laitumella on havaittavissa. Ihme kyllä. Takalaidun on vielä lumen peitossa.

Ja tärkein asia on se, että huomenna lähdetään hevosten hakuun! Eka kuormassa tulee Usva ja Vallu, sunnuntaina Pouta. En jaksa odottaa!