sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Korkean paikan leiri 30.6.-2.7.2017 VOL 3.

Kuten arvata saattaa leirille valmistautuminen täytyy aloittaa erityisellä huolellisuudella ihan ajatuksen kanssa. Yllä oleva kuva kiteyttäköön kaiken tarvittavan.

Koska tänä vuonna leirin iäkkäimmät osallistujat aloittivat leiriohjelman ja tarjoilun vatvomisen jo toista viikkoa ennen leirin alkua aloitettiin Vuonohevosvastaavan ja Minin kanssa leiriohjelma ihan pienellä valioporukalla mistä muualtakaan kuin Ikeasta perjantai-iltana. Ikea reissu sai vähintäänkin erikoisia käänteitä koko kassajärjestelmän romahdettua juurikin sillä hetkellä kuin Vuonisvastaava oli höyläämässä punaista Ikean kanta-asiakaskorttia. Loppujen lopuksi  ostokset roudattiin Ikean ruokakaupan puolelle, jossa ne pystyi maksamaan käteisellä. Ei ollut siis svedujen päivä.

Vihdoin ja viimein kun muut leiriläiset suvaitsivat saapua paikalle noin klo 21 aikoihin päästiin aloittamaan leirikaste. Reppanat odottivat kauhuissaan mitä tuleman pitää, koska aiempina vuosina on leirikasteet olleet ehkä hieman "nyt pääsen kostamaan muille" -tyyppisesti suunniteltuja. Tänä vuonna käytettiin tuota taktiikkaa alkuhämäyksenä, joka koostui maistelukisasta. Äidinmaidonkorviketta veikattiin jopa kermaksi, hmmm, mielenkiintoista. Kuvassa oikealla vas. Saara Stalin, Riitta-Ponirääkkääjä ja reunassa Vuonisvastaava. Leirikasteesta tänä vuonna vastasi siis ak sekä Hanna Horze.

Leirikaste jatkui jännitävän maistelukisan jälkeen rentouttavilla kasvohoidoilla. Leirikastepalkinnot olivat tänä vuonna todella laadukkaat, kiitos sponsorimme
Ilta päättyi jälleen liian varhain. Tässä leirin nuorin harjaa omia hampaitaan ja vanhin ilmeisimmin tekareita. Tänä vuonna vain yläkerran väki nukkuin siskonpetiperiaatteella, koska leirivauva, leirikeskusken johtajatar (minä) sekä vuonisvastaava torkkuivat viileässä alakerrassa.

Lauantaiaamu aloitettiin mistä muualtakaan kuin apteekista, Kuopion torilta ja kauppahallista. Yksi leiriläinen, jonka henkilöllisyyttä en nyt tässä paljasta tarvitsi jo heti aamu tuimaan pientä droppia. Niin se kolmenkympin rajapyykki vaan tuo kremppaa.... 

Kuopion kauppahalli kiteytettynyt tähän kuvaan.

 Lauantain perinneretki huipentui tietenkin Riuttalan Talonpoikaismuseoon. Aivan mahtava paikka! Stalinin kanssa saatiin sieltä tuliaisiksi rintakipu ja kaipuu jonnekkin entisaikaan. Tultiin siihen tulokseen, että nyt pitäisi olla vähintään 1950-luku ja nähtiin itsemme siellä elämässä... Aah! No nyt on suunniteltu hääjuhlat, vielä pitää vähän polttareita hioa ja niin pois päin. Mutta siis, suosittelen paikkaa, on aivan mieletön miljöö!
Retken jälkeen iski tietenkin järkyttävä nälkä ja koska tänä vuonna leirin ruokavastaavana oli kasvissyöjä niin päätettiin, että ruokaillaan mahdollisimman paljon ravintoloissa. Niinpä kurvattiin Riuttalasta Karttulaan ja paukattiin sisään Pizzeria Avokadoon. Jokainen otti mitä halusi ja niin vältyttiin linssisopalta.

Yksi suurimmista väittelyistä saatiin aikaan ennen koko leirin alkamista siitä millaisen kuakun Ritu leirille vääntää. Meillä on ollut jo monta viikkoa ennen leiriä jälleen Leiri vol 3 WhatsApp -ryhmä, jonka kautta tätä ihme ees sun taas venkoilua on ylläpidetty. Noh, niin siinä kävi, että Ritu väänsi tisupisukakun. Tiramisu-kakun, joka ei kuulema siltä maistunut(ko?). Oli miten oli, kahvi ja viinakset eivät sovi mihinkään kakkuun eikä leipomukseen, jos minulta kysytään. Sen sijaan Ritun mansikka-halloum- salaatti maistui kaikille erinomaisesti!

Tässä on vuoden 2017 virallinen leirikuva: Ponirääkkääjä polttaa sikaria. Voi kun tietäsitte sen tarinan kun hiän oli sikarin ostossa...

Lauantai-illan ohjelma oli loppuillasta painokelvotonta materiaalia, mutta sanotaanko nyt näin, että jotain traumoja tästä leiristä saattoi jäädä muutamalle. Ehkä ensi vuonna niitä traumoja sitten käydään läpi jonkun OIKEAN terapeutin toimesta. Muutoin lauantai-ilta vaan hujahti ja jo hieman ikääntynyt leirikansa lähinnä lojui sohvilla. 

Sunnuntaina jälleen kerran oltiin niin kiireisiä, että! Olisi pitänyt arvata, että leirin päätöspäivälle oli järjestetty syötin kuskausta sun muuta. Niinpä leirin viimeinen aamu meni syödessä ja syödessä sekä leirin osallistujille palkintojen jaossa. Oman turvallisuuteni vuoksi en uskalla julkaista videota Ritusta, joka laitettiin Viski-Vataselle. Hiän ei piässyt leirille aivan valmistelujen loppusuoralla tulleen esteen takia. Oma kuvani ei ole painokelvollista materiaali, joten tässä vain leirivieraat.


 Ja huomatkaa, myös Mini sai oman osallistumispalkinnon! 💗

Kaikki huippu loppuu aikaanaan (eli sunnuntaina jo klo 13.15)! Olen taas niiiiiiiiiiiiiiin yksin täällä syvässä savossa!!!!!!!!! Ensi vuoteen on niiiiiiiiiiiiiiiin pitkä aikaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!

Ps. Tässä vaiheessa lukijat ehkä ihmettelevät, että missä ovat hevos-, ajo- ja ratsastustarinat. Hevoset oli laitumella. Tänä vuonna oli aika paljon muuttuvia tekijöitä koskien leiriä, kuten Mini. Kuten laitumen vähyys. Myös osallistujamäärän kutistuminen näkyi leirillä, valitettavasti. Ehkä ensi vuonna kun leirikeskus muuttuu Vaahteramäen Kartanosta takaisin Kiihtelyksen huudeille niin hevoset liittyvät hevosleirimme ohjelmistoon. Mutta katsotaan, leirin emäntänä häärii ensi vuonna Hanna Horze, joten jäämme jännityksellä odottamaan millainen leirimiljöö meitä odottaa, kutsuimmehan itse itsemme sinne leirille! 😄

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ajatuksia puutarhan hoidosta osa 2.

Laitan taas kuvapainotteisen päivityksen, kuvat kertoo yleensä enemmän kuin tuhat sanaa.

 Aitan takana on edellisen asukkaan toimesta tasoiteltuna uusi paikka aitalle. Itse ei aiota sitä siihen siirtää vaan siihen laitetaan nurmikkoa ja siinä on mainio jalkapallon peluupaikka. Aitta heivataan toiselle puolen pihaan ja puolet pienempänä ja yhtenä kerroksena. Aikanaan.

Piha on välillä niin levällään leluja, etten yksinkertaisesti jaksa enää välittää. Olen nyt hyväksynyt kohta 13 vuoden aikana, että meillä asuu lapsia ja se saa näkyä. Kyllä niistä joskus eroon päästään 😁

Trampoliinin sijainnista ollaan käyty aikamoista vääntöä Ossin kanssa. Ossi siirtelee sitä koko ajan rakennusten lähelle ja hyppii katoilta ja tikkailta kaikenmaailman voltteja. Nyt se jököttää riittävän kaukana myös ulkohuussista, jonka katto tuskin kestää kovaa pomppimista. Ja samalla voitanee todeta, että elintasomme nousi kertoheitolla yhden luokan ylöspäin, koska meillä on nyt 2 vessaa!

Meillä tulee pukkaamaan täällä vielä hurjamainen viinimarjaongelma. Täällä kasvaa "puutarhan" puolella jo kymmenkunta puskaa ja metsässä varmaan useita kymmeniä. Vielä ei ole tietoa, onko ne minkä värisiä. Voiko niitä edes erottaa kumpia ne ovat ennen kuin niihin tulee marjoja?


Ihan kiva, mutta mitä tällä tehdään?? 

Meillä on alkuperäisessä kunnossa oleva kiva kellari. Olen tosi onnellinen tästä kellarista, koska siellä on niin kätevää säilyttää sitten viinimarjamehut. Jota meillä tulee todennäköisesti tynnyreittäin. Kiihtelyksessä oli tuvan alla kellari, joka oli mitä mainioin.

Tässä on sitten koko Vaahteramäen murheen kryyni. Paitsi jos tykkää ajaa nurmikkoa, kuten Tallimies tykkää. Tämä hervoton "golf-kenttä" on jonnin joutava alue. Se on rinnettä, eikä siellä oikein voi mitään pelatakaan juuri sen takia.

Golfalueella on myös hieno monumentti, voisi luulla meikäläisen olleen asialla, on sen verran erikoinen hökötys.

Ei tiedetty millainen alue tämäkään tarkalleen on kun ostettiin tämä paikka ja suunniteltiin tähän lumien aikaan hyvä aitaus hevosille. Kuitenkin istutukset ja kuorikkeet lehtikuusien ympärillä aiheutti ajatuksen, että ajellaan tämä kesä nurmikkoa, ettei tärvelly heti edellisten asukkaiden kädentaidot. Katsotaan nyt miten kauan tätä nurmikkohuolto jaksetaan tehdä.

 
 Talon ja kentän välissä kasvaa orapihlaja-aita. Saako sitä leikata tässä vaiheessa vuotta? En tiedä.

 Näkymää laitumelta.

 Kivikasa. Voih, tällekin pitäisi keksiä joku sijoituspaikka. Monttu?

 💛 Home sweet home 💛

Teini-Ossi. Aina niin iloinen.

Telttailualue.

Pihan ihanin paikka, pihakeinu.

Maalaislasten huveja.

Loppu.

(Jossain vaiheessa harkitsen kuvia sisätiloista.)

Ajatuksia puutarhan hoidosta

Laitan kuvia tulemaan ensi alkuun meidän etupihan "puutarha" istutuksista. On ihmisiä, joilla puutarhat ja istutukset vihertää ja kukoistaa. Meillä ei, ainakaan jos isken omat käteni multaan. En yksinkertaisesti ymmärrä puutarhan hoidosta juurikaan mitään ja suoraan sanottuna koko touhu ei juurikaan kiinnosta. Paitsi, että on kiva, jos piha on siisti ja nurmikot ajettu, eikä isompia rikkaruohoja missään rehota. Mutta, että itse rakentelisin pihaan istutuksia onkin toinen juttu. Kerran eräs tuttavani sanoi, että hänen sielu lepää kun pääsee kitkemään rikkaruohoja. Oma sieluni saa jo pelkästä ajatuksesta migreenin.

Siitäkin huolimatta, oli pakko eilen kitkeä tuo etupihan penkit, vaikka edellinen asukas on niihin ajanut kuoriketta varmasti monta kärrillistä. Ja siitäkin huolimatta, että en ilolla pyllistele kukkapenkeissä, koen kateuden piikkejä käydessäni hyvin hoidetuissa ja laitetuissa pihoissa. Esimerkiksi naapurin pihassa on ehkä maailman hienoin kiviaita, jonka näkeminen aiheuttaa lähes tekemään kumarrusliikkeitä. Mutta joka tapauksessa, tässä muutama kuva meidän etupihan istutuksista. Voin sanoa, että en tunne kuin 3 kasvia koko ryppäästä, jonka vuoksi eilinen kitkeminen oli hankalaa kun en tunnistanut on kyseessä rikkaruoho vai istutettu kasvi. 
Ihanaa kun lapset stailaa aivan jatkuvalla syötöllä näitä penkkejä. Ilmeisemmin niissä on parhaimmat leikit myös?

 Ei niinkun minkään valtakunnan hajua mitä nää pehkot voisi olla...

 Nätti kukka 🌻

Kivet tässä on tilan entisestä kivinavetasta. Melkein mieleni pahoitin kun kuulin, että se oli purettu vaan sen takia kun katto oli ollut huonossa kunnossa. Olisin niin halunnut, että täällä olisi kivinavetta.

 Nää on nättejä 😀

 Koirien mielestä tää kuunlilja(?) oli on tosi ihana kasvi!

Taustalla näkyy aitta. Se on rakennettu vuonna 1883. Lähivuosina sille on jotain tehtävä, on paikoin jo huonossa kunnossa. Katto on hyvä ja muutoinkin ihan tukevasti vielä paikallaan, niin ei aiheuta välittömiä toimenpiteitä. Huomatkaa karjalan viiri!

 Puutarhaan mahtuu aina kaksi pientä kaveria.

 Joita kuvailu ei näyttäisi oikein ilmeistä päätellen kiinnostavan.

 Ja Hurjalle vähän murjontaa ala Helmi ja Rambo!

Ja tältä tämä etupihan näyttää portaikon ikkunasta katsottuna. Kesähuone tönöttää varaston vieressä ja suoraan tämä istutushässäkän toiselle puolelle pitäisi jonkin näköinen tallikin nousta ja vielä tänä kesänä. Eilen vetäisin pienien ja hyvin väliaikaisen lanka-aitauksen kun alkaa rehottaa ruoho pahemmin kerran, niin hepat saa parturoida tuon pläntin kuntoon. 

Hyvää Juhannusta! 
Nyt lähden lempipuutarhapuuhaani, nimittäin raivaussahalla siistimään paikkoja 😁

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kun mitään ei tapahdu

Juuri kun ajattelin, että mitään ei tapahdu, olen jumissa täällä savon umpikorvessa niin alkoi käydä linjat kuumina. Viikko sitten maanantaina sain puhelun, että olisi vauva jälleen vähäksi aikaa kotia vailla. Sovittiin samoin tein, että meillä on kyllä tilaa yhdelle pienelle pallerolle ja viikko sitten keskiviikkona kävimme Oton ja Tatun kanssa hakemassa pienen prinsessan taloon.

 Vähän piti meidän käydä kirpputorilla shoppailemassa jotain vaaleanpunaista 💕

Hänen nimensä on meillä asuessa "Mini". Hän on hyvin pieni tai ainakin tuntuu, kun nämä omat jätit ovat olleet melkoisia hirmuja jo syntyessään.

 Ja pitihän se neuloa pienet töppöset vastasyntyneelle.

Ulkoilut ollaan Minin kanssa aloitettu. Vauva on kiltti kuin mikä, nukkuu ja syö hyvin. Lukuunottamatta pari viime yötä, kun olemme käyneet neuvonpitoa seurustellaanko tässä talossa yöaikaan vai ei. Vastaus on ei.

 Myös salamatkustajakin löytyy kyydistä 😍


Hevoset lompsi laitumille jo aika päiviä sitten ja ovat jo nypertäneet lähes sängelle toisen päädyn. Pellot ovat olleet tähän asti vuokralla, joten kun vuokraaja käy tekemässä nyt juhannuksena puolelta alalta rehut, niin aidataan loppukesäksi koko laidun hevosille.

Joskus väsy iskee kunnolla. Pouta tosin on vähän väliä jalkapuoli. Potku aiheutti kevättalvella nyt vissiin kuitenkin pahemman vaurion ja tilanne on aika huolestuttuva....

 Tiesittekö, että Biltemasta saa ötötkkäloimia hintaan 19,99 € ???? Koska....

... nämä "hienot" ihottumaloimet maksaa alk. 89 € kappale ja ne on todella huonolaatuisia! Tässä vielä loimi uutena, mutta se on nyt parin viikon käytön jäljiltä aivan rispaantunut. Jalkalenkit näissä on aivan mistä sattuu ja ne venyy ja paukkuu. Muutoinkin mitoitukset on ihan mistä sattuu, puhumattkaan näiden kolttujen pukemisesta kun pitää pujottaa pää läpi kaulakappaleesta. Jos pärjätään tuolla Bilteman loimella sekä kunnon päähupulla, niin käyn ostamassa Bilteman laarit tyhjäksi. Ei sitten itketä, jos on vetässyt kyljet loimesta riekaleiksi puuhun rapsutellessa.... Ja todellakin, Bilteman loimessa on mitoitukset täydelliset!

Telttailu aloitettiin heti kelien salliessa. Tosin nyt kun vauva asuu talossa, joudun nukkumaan sisätiloissa, niin ei omalta osalta telttailut onnistu.

Unikavereita teltassa riitti, kainalossa Rambo, sitten Helmi ja jalkopäässä luottotelttailija Hurja.

**********

Tapaus Harmi. Mitenhän tämän nyt muotoilisi. Harmi oli viikonvaihteessa kolme päivää "kadoksissa". Harmi ei koskaan ole ollut yötä pidempää poissa tai ei ainakaan ettei tiedettäisi missä hän on menossa. Vaikka ulkoistetaan yöksi ulos näin kesäaikaan, niin Harmi nukkuu yön kuistilla. Kävin huutelemassa Harmia lähistöllä eikä kisusta kuulu mitään. Kunnes naapuri soittaa, että teidän Harmi on muuten heillä ollut pari päivää.

No ei siinä mitään, hyppäsin autoon, että metsästän kissan heidän pihaltaan. Paitsi, että Harmi ei ollut heidän pihallaan vaan nukkumassa heidän sängyssään! Harmi oli itse sisäistänyt itsensä. Hän oli muuttanut naapuriin! Siellä sitten kehräsi naapurin isännän sylissä niin että kuola valui. Yritin ottaa syliin niin iski kynnet isännän kauluksiin kiinni ettei lähden minnekkään. Sain sitten kissan syliin, mutta naapurit olivat sitä mieltä, että koska Harmi on niin ihana niin voitanee sopia yhteishuoltajuudesta. Sinne se rontti jäi ja suuntasi suoraan keittiöön syömään. Hävytön katti. Kyllä hävetti ja myös huvitti ajatus siitä, että Harmi nukkuu isäntäväen kanssa samassa sängyssä 😂

 Harmin kotiinpaluu tapahtui kuitenkin jo heti seuraavana aamuna. Auto kaarsi pihaan ja eteisessä oli kissan kuljetusloota, jossa Harmi sai paluukyydiin omaan kotiin. Oli laittanut talon kaksi muuta kissaan sen verran tiukkaan ojennukseen, että muutto kävi ajankohtaiseksi. Juuri kun kerettiin iloita Harmin kakkoskodista, koska Harmi terrorisoi edelleen Leeviä, loppui ilo lyhyeen. Kuten kuvasta voi huomata, niin kotiinpaluu ei ollut Harmillekaan kovin mieluinen 😂

Liekö vauvan tulo ollut liikaa Harmillekin vai mikä kun sai kisun naapuriin muuttamaan. Jäämme nyt naapurin väen kanssa jännityksellä seurailemaan tilannetta kuinka tässä käy. Mutta jos kellään on kotia tarjota tälle hieman kaistalle, mutta varsin valloittavalle kisuliinolle maaseudulta niin harkitaan enemmän kuin vakavissaan tilannetta.

 Lapsityövoima on ollut taas paikallaan kun toinen naapuri lahjoitti ison säkin raparperejä. Otto 5v.

Tatu 8v

Tatu innostui jalkapallosta on pelannut nyt muutaman viikon ajan Kups:n joukkueessa. Täällä on vähän eri tasolla tämä juniorityö ja treenejäkin näille tenaville  vetää monta valmentajaa, jotta porukka saadaan jaettua moneen pieneen porukkaan. Ihan ammattimainen meno!

Tänä kesänä ovat jo kahdesti olleet Tenavaliiga -peleissä Savon Areenalla ja molemmilla kerroilla ovat voittaneet kaikki pelit. On kyllä superjännittäviä pelejä ja mikä parasta, lapsilla on superhauskaa ja pelaavat hienosti yhdessä syötellen ja toisiaan kannustaen.

Lopuksi tämän aamuinen pyllistelukuva Hurjalta. En tiedä mitä Hurja tässä oikein meinaapi.