maanantai 29. lokakuuta 2018

Suru on rakkauden muoto

Synkkä on ollut kuluva vuosi Vaahteramäellä. En tiedä mikä surun vaihe on meneillään, mutta en osaa sanoa, miten asiaa pitää käsitellä, jos edellisestäkään surusta ei ole selvinnyt? Ajattelin, että olisi ollut jo tarpeeksi menettää Usva ja Leevi, mutta vielä piti Poutakin haudata. Aivan liian raskasta. Elämässäni ei ole montaa oikeaa ihmisystävää, mutta eläinystäviä sitäkin enemmän. Ja väitän näiden eläinystävien kuoleman liikauttavan sydänalaa enempi kuin se, että menettäisin joitain ihmisiä ympäriltäni. Ystävyyttä on siis monenlaista, erakkoluonteena lähimmät ystävistäni enemmistöltään koostuu eläimistä.
Usva ja Pouta kesällä 2013.

Poudan kanssa kuljettiin yhteistä taivalta 7,5 vuotta. Teini-iässä tutustuin ensin Poudan mummoon Venlaan ja sen jälkeen Poudan emään Lilliin. Lilli oli yksi elämäni hevosista ja olikin viittä vailla, ettei Lillistä tullut hevostani. Sattuman kautta myös Pouta kulkeutui elämääni. Hieno sukupolvien ketju katkesi kun Pouta ei kerennyt tehdä jälkeläistä jatkamaan hienojen tammojen sarjaa.

Olen edelleen niin sanaton. En pysty oikein käsittelemään tätä asiaa, on edelleen niin ikävä ja liian vähän aikaa kulunut. Mutta joka kerta kun meiltä on kuollut joku eläin, niin taivaalla on sinä yönä ollut tähtitaivas. Niin oli sinä synkkänä suomenhevosen päivänä kun Pouta pääsi tähdeksi taivaalle ja sinä yönä loisti upea tähtitaivas. Meidän kohdalla taivaalla on vaan niin turhan monta tähteä.

Tässä jotain kuvamuistoja Poudasta sekalaisessa järjestyksessä.
Pouta Match Show näyttelyssä Kiihtelysvaarassa.

Kyllä Poutakin osasi oikuta kun niin halusi, sitä kyllä ei montaa kertaa nähty. Haaveissa oli saada joskus reki perään...

Talvella savossa.

 💓




Pouta oli jokseenkin raakile kouluhevonen meille tullessaan, mutta yhdessä opeteltiin uusia juttuja. Aina ei oltu yhteisymmärryksessä, yleensä kyllä. Pouta on ehdottomasti hienoin ja kevyin kouluhevonen, millä olen koskaan ratsastanut. Tasainen askellus vastasi keinutuolikyytiä.

 Voi tätä kaksikkoa. Tästä tulikin vuosisadan rakkaustarina!

Kun täällä savossa, kun vielä kaikki oli hyvin.

Tatu lähdössä ratsastamaan Poudan kanssa. Poudassa ja Tuiskussa oli paljon samoja luonteenpiirteitä. Heistä huomasi monessa suhteessa, että olivat sisaruksia, vaikkakin vain puolikkaita sellaisia.

Uskoisin, että Pouta oli yhden ihmisen hevonen. Osattiin varmaan molemmat lukea toisiamme jo ihan vaan olemalla sanomatta mitään.


Pouta ja Tatu 💕

Kaunotar.


Hänen pulleutensa.

Pouta ryhtyi itse Usvan keinoemoksi kun Usva menetti emänsä 8 kuukauden iässä. Jos Pouta olisi voinut imettää, niin olisi sen varmasti tehnyt. Vallu otti isähahmon ja tämä kolmikko oli muun lauman kanssa kyllä aivan mahtava opettajalauma pienelle varsalle, josta kuoritui mieletön helmi. Nyt vaan tämä kaksikko on molemmat siellä tähtenä taivaalla.

Ikävä on aivan mieletön. En ole oikein Tuiskunkaan kuolemasta selvinnyt saati muidenkaan hevosystävien ja tälle vuodelle menettänyt taas kaksi parasta ystävääni. Ja Leevinkin kuolema sattui siihen samaan syssyyn. Tämä vuosi on ollut kaikkiaan todella raskas ja vaikea. Onneksi laumaamme on ilostuttanut uusi hevosvauva Liekki sekä kissat Hertta ja Hilma, unohtamatta sikapossu koiranpentu Sisua. Iloa toi ehdottomasti Harmin kotiinpaluu.

Antaisin melkein mitä vaan, että saisin takaisin nämä rakkaat ystäväni. Heidän aika ei ollut vielä.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Taian Liekki


Tänään vietetään jo "viikkopäivää". Liekki tuli viikko sitten meille ja kotiutuminen on sujunut paremmin kuin hyvin! Vallu otti uuden liinaharjaisen ystävän lämmöllä vastaan ja pojista näyttää tulleen parhaat ystävät välittömästi. Ensi kohtaaminen oli rauhallinen ja kaksikko jatkoi matkaansa syömään. Jo samana iltana rapsuteltiin ja kuljettiin kylkimyyryä. Vallun olemus oli aika kurja, kun melkein viikon joutui yksin olemaan. Olisimme saaneet pari päivää ennen Liekin tuloa tallipaikan tuosta ihan läheltä, mutta ajattelin, että taitaa Vallu selvitä vielä hetken niin ei tarvitse kuljetella ees sun taas.

Liekki on rauhallinen tapaus, hieman pidättyväinen, mutta tulee kuitenkin luokse ja antaa hoitaa. Harjaukset ja kavion putsaukset menevät mallikkaasti eikä nuori herra näytä omaavan mitään huonoja tapoja. Eilen kun Tallimies oli maalaamassa pihattoa, niin Liekki paineli kiinnostuneena paikalle auttamaan. Liekki onnistui myös saamaan turpansa punamultamaaliin. Siis tyypillinen suomenhevonen!

Innolla odotan meidän tulevaisuutta. 
Mulla taitaa olla taas yksi hevosmaailman timantti meidän laumassa 💕

Ps. Kunhan saan kasattua itseäni Poudan poismenon johdosta edes joten kuten, niin kirjoittelen meidän yhteisestä taipaleesta.

torstai 6. syyskuuta 2018

Pihlavan Pouta 29.5.2002-6.9.2018

 
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
 
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
 
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa.
 
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
 
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
 
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
 
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.
 
Pouta, rakastan sinua ikuisesti 💗

perjantai 17. elokuuta 2018

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Tämä vai tuo -haaste

Hirnakka heitti mulle taas haasteen. 
Tässäpä vastauksia.



Suihku aamulla vai illalla? 
 Illalla. Ei ole kiva mennä likaisena puhtaaseen sänkyyn.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys? 
Luonnonläheisyys. Välillä voi leikitellä ajatuksella asumisesta kaupungista, sitä voisi kestää pari viikkoa ennen kuin kaatuisi seinät niskaan.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Ehdottomasti neutraalit. Kirkkaat värit saa mielen levottomaksi.

Outo vai typerä? 
 Tämä on helppo, ehdotomasti outo. Outo on aina persoonallinen.

Kevät vai syksy? 
 SYKSY! Talven kanssa vuoden parhaimmat vuodenajat.

Minttu vai kaneli? 
 Lähtökohtaisesti en voi sietää kumpaakaan, mutta jos on pakko valita kahdesta pahasta, niin sitten kaneli. En tykkää esimerkiksi korvapuusteista.

Suunniteltu vai extempore?
Sekä että. Joskus extempore on parempi, riippuu asiasta. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi jo tehty.

Leffa kotona vai teatterissa? 
 Kotona. Paljon rennompaa. Toki teatterissa on parempi äänimaailma.

Espresso vai latte? 
 Latte.


Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? 
Vastaajan rooli. 

Halit vai pusut? 
Pusut.

Tulinen vai mieto ruoka?
 Ehdottomasti tulinen! Meillä lapsetkin syö väliin aika tulisia eväitä ja ovat syöneet aika pienestä pitäen. Mitä tulisempi sen parempi.

 Nahka vai pitsi? 
Pitsi. Romanttisempaa.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? 
Alipukeutunut. En pidä hienostelusta kun vain juhlissa.

Kokemus vai mukavuus? 
Kokemus.

TV-sarjat vai elokuvat? 
 TV-sarjat. Jos jään johonkin sarjaan koukkuun, niin on vaikea katsella pikkuhiljaa.

Rock vai countrymusiikki? 
Rock. Countrya en ole oikein tajunnut koskaan.

Punaviini vai valkoviini?
Valkoviini, mahdollisimman kuiva. En juo punaisia juomia, paitsi oma tekemiä mehuja.

Yksin vai yhdessä työskentely?
 Yhdessä. Hyvässä tiimissä lopputuloskin on aina parempi.

Uiminen vai rannalla makoilu?
No missään nimessä ei kumpikaan. Mutta koska on pakko valita, niin rannalla makoilu.
Pelkään vettä.

Pikaruoka vai kunnon ravintola?
 Kunnon ruoka ehdottomasti.

Perunasalaatti vai pastasalaatti? 
 Perunasalaatti, jos se on tehty hyvin. Voisin syödä pelkkää perunaa, jos vatsa kestäisi.

Parilliset vai eriparisukat? 
Parilliset. Nykymuoti on kummallista kun kuljetaan eriparisukissa ja valmiiksi ostetaan kaupasta rikkinäisiä vaatteita. Paheksun 😆😅

Tanssiminen vai laulaminen?
Saako valita molemmat?

Puhelin vai netti?
Netti.

Taidan heittää haasteen vain yhdelle keski-ikäiselle naisihmiselle.
Ole hyvä.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Korkean paikan leiri vol 4

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu leireiltiin. Tällä kertaa leiri pidettiin Karhulan tilalla Kiihtelysvaarassa. Ohessa muutama kuva meidän akkojen leiriltä 😄

Leirihän aloitettiin Stalinin kanssa ihan kaksistaan. Allekirjoittanut sattui tietämään Hansun vara-avaimen paikan, joten paineltiin leirikeskukseen hyvissä ajoin.


 Meillä oli tosi kivaa!

 Siinä vaiheessa kun kaikki leiriläiset olivat saapuneet oli tietenkin perinteisesti ensimmäisen ruokailun aika. Ikuinen Heppatyttö oli ostanut sushia. No joo, tykätköön kuka haluaa, lohi oli hyvää.

 Ponirääkkääjällä on suussa wasabia.

Hansu oli jättänyt hevosparkansa kilometrien päähän laitumelle, joten sinne piti kulkea autolla. Olimme Viski-Vatasen kanssa järkyttyneitä! Jouduimme takakontiin, koira istui yksinään keskipenkeillä 😂

Hansun hevoiset ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Suuttuivat kovin loimituksesta niin rupesivat mielenosoituksellisesti kävelemään takaperin. Tirsk.

Kuten aiemmillakin leireillä. Kattaukseen on panostettu aivan täysillä!

 Stalinin kanssa nukuttiin teltassa, tai meikäläinen yritti. Olin vielä sairaana, joten jouduin kampeutumaan ensimmäisenä yönä jo sisälle Hansun kainaloon. Muutoinkin omalta ostalta leiri keskittyi lähinnä sisätiloissa hengailuun.

 Leirikastenäytettä antaa Vuonisvastaava sekä leiriemäntä Hansu.

Ponirääkkääjä 😆

 Leirin seniori Viski-Vatanen 👵

 Tyylikkyys ennen kaikkea!

 Leirikasteeseen kuului myös leirivala, joka piti vannoa.

 Muitten reippaillessa kentällä....

 ...allekirjoittanut hoiteli tiskejä.

 Eväiden lisätäydennystä suoritettiin paikallisessa osuuskaupassa. Olin vähintäänkin järkyttynyt Viski-Vatasen kesäauton siivosta.

 Eipä ole Kiihtelysvaaraa ikävä.

Nälkäisiä leiriläisiä.

 Somelaiset. Aika huolestuttavaa.

 Illalla sitten kaunistaudutiin.

 Älkää kysykö edes mitä tässä tapahtuu.

Jossain vaiheessa kaikki hyvä loppuu aikanaan. Meikäläisellä se loppui KYS:lle. Joku supervirus iski. Viikko flunssaa takana ja sairauslomaa napsahti kokonainen viikko. Oi voi. 

Kiitos naiset ihanasta viikonlopusta! 💓

Ps. Tänä vuonna on valittu vuoden kuvan sijaan leirivideo. Tästä linkistä voit käydä sen katsomassa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Vaahteramäen Wihtori 12/2017-1.7.2018


Valitettavasti Wihtori oli hieman ärtyisä kukko ja tällä hetkellä Wihtori kiekuupi korkeammilla orsilla. Harmi vaan kun oli aikamoinen komistus, mutta valitettavan vihamielinen ihmisiä kohtaan.

RIP Wihtori.