lauantai 20. toukokuuta 2017

Vallu ja Usva kotona

Kotimatka alkoi kello 12 Karhulasta. 


Ja kotona oltiin kello 15.

Iltapalaa syötiin jo klo 18.
Matka meni hyvin, vaikka itse kehittelin päässäni kaikki kauhuskenariot mitä matkan aikana voi tapahtua (mm. kolari, koppi hajoaa, kaatuu, hevoset sairastuu, tms.). Jännitystä tänään aiheutti eri toteen tämä kaksikko. Usvan pisin matka autokyydissä on ollut 25 kilometriä, joten tämän päiväinen 210 kilometrin matka pisti miettimään, jaksaako nuori neito olla iisisti kyydissä. Huoli oli täysin turha, Usva matkusti kuin vanha tekijä. Ehkä jokunen vaikutus oli superpomminvarmalla matkakaverilla. Tosin Vallun suhteen jännitti myöskin siinä suhteessa, että miten meidän sydänvaivainen kestää kolmen tunnin matkan, mutta taas oli ihminen vaan turhaan luonut itselleen paniikin omaisia ajatuksia.

Lastaus onnistui suhteellisen hyvin. Vallu tulee vain ja ainoastaan liinan kanssa, vaikka sitä ei juurikaan tarvitse käyttää, vähän ohjata. Liekö näköön liittyvä juttu, kun ei näe kunnolla, niin liina antaa sopivasti tukea mennä sisään. Usva aprikoi kaksi sekuntia ja sillä hetkellä kevyt liinan kosketus takapuoleen ja niin lompsi neiti sisään. Lastaus kesti aikarajojen sisällä eli alle puoli minuuttia per turpa. Hyvä hepot!

Matkalla pysähdytiin muistaakseni kolmesti. Toka pysäytyksellä oli heinäverkko lattialla, oli räjähtänyt monesta kohtaa narut katki. Noh, 11 vuoden käyttö antakoon sen anteeksi. Sain fiksattua verkon ja pysyikin loppumatkan paikallaan. Meillä oli kyllä varaverkko täytettynä mukana, siltä varalta, että loppuu eväät kesken matkan. 

Perillä ei ollut sitten mitään draamaa tai ilottelua vaan iskivät heti turpansa maahan ja hävisivät takanurkkaan innoissaan herkkuja popsimaan. Tarha näyttää tosi ankealta, mutta tämä kaksikko tuntuu olevan vaan tyytyväisiä kaikistä pienistäkin vihreistä tupsuista. Menomatkalla soiteltiin Hankkijalle aitatolppia kesälaidunta varten, mutta samat tolpat näyttävät olevan Puuilossa halvempia. Tallimies saa ensi viikon alussa hakea 100 tolppaa hetmiten ja ruvetaan laitumen tekoon. Laidun on alkanut pelottavan nopeasti jo parissa päivässä vihertämään ja alkaa iskeä paniikki kun ollaan jossain kuplassa oltu, että eihän sinne laitumille vielä moneen viikoon piäse....

2 kommenttia:

  1. Voi murut. Te tulitte meitä vastaan siellä Kuopion motarilla, aika ainakin täsmää ja mielestäni bongasin ravikyytien seasta oikean yhdistelmän, et ehkä nähnyt kun vilkutin kiivaasti Päivärannan rampilta. Piti kaupassa käydä ennen kotimatkaa.

    Ihana kun lauma on nyt siellä teidän kanssa. Mietin vaan, että kyllä tuohon laumaan se keltainen voipallo kuului tosi olennaisesti.

    Olen muuten meillä päivittäin tallustanut viimekesän laidunkukkulaa ja etsinyt niitä hukattuja päitsiä. Ei löydy. Kahdet on maastossa ja ilmeisen hyvin maastoutuneet ovatkin. Henkilökohtaisesti tuon ne jos löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne päitset jos sattuu löytymään on jo varmaan roskiskamaa ;-D

      Poista