torstai 18. toukokuuta 2017

Kohta he ovat jo täällä!

Nyt pläjähtää kuvapläjäys. Oton kanssa ollaan saatu aita hevosille valmiiksi. Ilman Oton apua olisi homma ollut oikeasti aika paljon hitaampi projekti. Siitäkin huolimatta, että Otolle muutto teki eniten tiukkaa, on saanut ihania raivareita. Yksi päivä sanoi, että olen tosi huono äiti. Kukaan ei ole vielä suustaan ikänä tällaista päästänyt, joten yritin nieleskellä nauruani.

Tähän metsikköön aita sitten väsättiin.
 
Hevosten näkymät tulee olemaan tämmöiset pihaan päin. Selän takana on sitten kuusikkoa, joka toivottavasti häipyy sieltä jossain vaiheessa kumoon.

Aidat laitettiin kestopuutolpista ja nyöristä. Meille ei ole tule ikinä, koskaan enää leveää talvinauhaa. Se on jotain kammotusta ja rumilusta kerrakseen.

Olen huomaavaisesti myös järjestänyt puteilleni myös aktiviitettia ulkoiluun (jota tule olemaan 24/7 heidän loppuelämänsä), joten ei pääse pienet ponini kyllästymään maalaiselämään.

Aitasta löytyi portintekele. Tämän uskoisin olevan roskiskatoksen ovenkappale, mutta se sai nyt uuden elämän meidän heinänvientiporttina. 

Oton kanssa päästettiin luovuus valloilleen ja askarreltiin tarhaan myös suolakiviteline. Tälle puolelle laitetaan perinteinen kivi ja toiselle puolelle tulee himalajan kivi.

Tämä on liiteri on varustehuone ja toivon todella, että kyseessä on hyvinkin väliaikainen ratkaisu. Siellä on varusteet niin siistissä läjässä laatikoissa ja säkeissä, että!

Mutta huomatkaa, että meillä on kuitenkin varustehuoneessa satulatelineet!


Luovuuden puuskassa ehkä ylpein olen uudesta suitsitelineestä!


Heinän osto täysin vieraassa paikassa olikin oma pieni prosessinsa. Noin kuuden puhelun jälkeen tärppäsi. Vielä jännitetään millaista heinää paalin sisältä löytyy....

Täällä on tosi paljon "ankkoja" ja kurkia pelloilla. Otto sanoo joutsenia ankoiksi, joten ollaan itsekin siirrytty sanomaan niitä ankoiksi. Tämä ihana pariskunta vietti melkein koko eilisen päivän ihan meidän pihan tuntumassa.

Ja pientä vihertämistä laitumella on havaittavissa. Ihme kyllä. Takalaidun on vielä lumen peitossa.

Ja tärkein asia on se, että huomenna lähdetään hevosten hakuun! Eka kuormassa tulee Usva ja Vallu, sunnuntaina Pouta. En jaksa odottaa!

4 kommenttia:

  1. Oi onnea ! Ihana saada hevoset kotiin. Vaikka niillä olisi hoidossa hyvä, on niiden paikka kuitenkin kotona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on <3 Vaikkakin Hansu hoitanee ne paremmin kun myö ite ;)

      Poista
  2. Himputti, nyt vasta löysin tänne tuolta Hirnakkalan kautta vahingossa. Oon missannut vaikka kuinka monta postausta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, täällä on ollunna laiska bloggailija niin et oo jäänynnä mistään paitsi. Tervetuloa mukaan <3

      Poista