sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Askareita

Nyt on ollut aikaa myös lukea kirjoja, kiitos työttömyyden 😀

Arki mennä viipottaa täällä savon puolella. Eniten kalvaa tietenkin työasiat ja hirvittävä ikävä hevosia. Täällä on lunta vielä niin paljon ja maa aivan umpijäässä, että hevosten kotiin tulo saattaapi jonkun viikon kestää. Myös naapurit odottavat innokkaana hevosia saapuvaksi. Erityisesti naapurien tyttölapset. Saatoin olla ikävä naapuri ja sanoin, ettei meillä sitten voi käydä ratsastamassa eikä tekemässä tallihommia. Ja kyllä, olen itsekäs ihminen. Hevoset on minun oma henkireikä ja sen ajan (kun sitä joskus harvoin tätä nykyä liikenee) käytän itsekkäästi vain omaan harrastukseeni enkä ala vahtia naapureiden lapsia.

Voi olla julma ajattelutapa, mutta en halua oikeasti, että meillä rupeaa kylän  lapset ravaamaan ja meidän hevosia käsittelemään. Sama linja oli Kiihtelysvaarassa, tulijoita olisi ollut, mutta pidin rajat tässä ja näin aion jatkaa täälläkin. Hevosia saa kuitenkin tulla ilomielin katsomaan ja rapsuttelemaan, kyse ei siis ole siitä.

Hurjan erikoiset nukkumapaikat herättävät välillä hilpeyttä. Nyt on jättänyt takan nuohoukset jo vähemmälle, eilen oli taas käynyt "vähän pyörähtämässä". Hurjasta on tullut tosi herttainen pikkukissa. (Hurja vaikka on nuorin kaikista kissoista, niin ei suinkaan pienin. Mutta koska on nuorin, niin on aina meidän Pikkukissa.)

Hauskin yllätys täällä on meidän kesähuone. Ei oikein saatu selvyyttä mikä tönö tämä on ja kun käytiin täällä ekan kerran, niin ei päästy tänne sisään kun oli niin paljon lunta. Ensimmäisen kerran kahlattiin tiemme tänne kun oltiin jo tänne muutettu. Tämä on hauska kesähuone, jossa on sähkötkin. Tehty vanhoista ikkunoista. Täytyy ruveta miettimään vaikka kesäksi rentoiluhuonetta / lukuhuonetta.

Helmi ja Rambo ovat kotiutuneet aivan loistavasti. Tässä nukkumistyylinäytettä Rambon pedistä ❤😂

Tallimiehen kotisali saatiin aika nopeasti kasaan. Pientä maalailuahan se vaati...

...näitä Ampin vanhan kuntosalin laitteita on säilytetty taivasalla noin kymmenen vuotta, kun siitä kotisalista on haaveiltu ja aika hurjan näköisethän nämä olivat...

...ruostetta ja likaa...

...mutta pienellä hionnalla ja uudella maalilla saa ihmeitä aikaan, puhumattakaan....
...nahan hoidosta. Nyt saa Tallimies kiitellä emäntänsä hevosharrastusta, koska; miten kätevää oli valjassaippualla ja rasvalla saada nahkaosat kuin uusiksi! Ei oikeasti uskoisi miten siistit näistä oikeastaan edes tuli!
Tässä on sitten jo valmis näkyvillä. Muutamia pikkujuttuja vielä pitää hommata, mutta muutoin se on siinä 👍💪

Sen verran pitäisi Ikeaan raahautua, että saadaan peilit seinälle ja jotkut telineet noille levypainoille. Ja huomatkaa, Tallimiehen voittovalokuvat seinällä Tuiskusta pitää olla paikallaan 💙
Tämmöistä tänne tällä hetkellä. Vielä on vähän purkamattomia laatikoita, kun pitäisi ostella hyllyjä, mutta saavat nyt vielä odottaa. Jännityksellä odotellaan miltä piha näyttää kun sulaisi vaan nyt nuo lumet jo pois. Eilen tuli vielä lunta, nyt sentäs aurinko porottaa. Ainakin takapihalta löytyy muutama (yli 10) marjapensasta, kolme omenapuuta... Kasvimaata täällä ei sentäs ole, onneksi. Edellisen asukkaan puutarhainnokkuus näkyy ja täytyy todeta, että saatamme hieman supistaa tuota ruohonleikkuun määrää. Täällä on nimittäin golfkentän verran ajettavaa nurmialuetta 😂 Saattaapi olla, että hevosaidat alkaa pikkuhiljaa vallatta tiluksia vähän joka puolelta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti