Tiällä ollaan

Pitkästä aikaa jos tässä istahtaisi koneelle ja kirjoittelisi muutamalla sanalla Vaahteramäen arjesta. Arki muuttui itsenäisyyspäivän viikonloppuna kun luonamme koko syksyn asustellut vauva jatkoi matkaa. Syksy olikin rankka kun vauvalla oli koliikki ja lähdinkin vuoden alusta "hermolomalle" töihin. Olen nyt toistaiseksi lastentarhanopettajan työssä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä pesti jatkuu nyt kesäkuun loppuun ja näillä näkymin jatkuu senkin jälkeen. Joulukuussa myös valmistuin Neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja haaveissa perustaa sen tiimoille oma yritys, mutta se jää nyt vielä hamaan tulevaisuuteen.

Valitettavasti kevät tekee tuloaan, kamala valo lisääntyy ja se tietää lisääntyvää päänsärkyä ja mokoma aurinkokin rupeaa lämmittämään. Mielummin voisi olla koko ajan syksy tai mukava keskitalvi lumineen ja viileine ilmanaloineen. No näillä mennään, eihän tälle mitä voi 😅 Jotkut jotka nauttivat erityisesti kevään tulosta on tietenkin eläimet. Kanojen luukkua on pidetty auki jo useampi viikko (pelkästään jo tuuletuksen vuoksi), niin kanalauma uskaltautui ulos viime viikolla. Nyt sitten ulkoilevatkin ihan urakalla. Äsken löytyi melkein koko lauma hevosten pihatosta tonkimasta kakkaa. Kanaemot eivät ole pitäneet koko talvena munintataukoa ja hukutaan kananmuniin. Joka päivä pesästä löytyy 7 munaa.

Aapeli kera nuoremman haaremin.

Hilma ja Herttakin ovat kunnostautuneet ulkoilussa, erityisesti Hilma. Hilmaa ei juurikaan päiväsaikaan sisällä näe. Hertta metsästää hiiriä ja kantaa niitä kuistille näytille. Sisu oli viikonloppuna tuonut oravan hännän, kuka kissa lie ollut asialla.

 Isot pojat. Tosin Hurja on ikuisesti meidän pikkukissa. Harmi on nyt mainiossa kunnossa, turkki kiiltää eikä enää takkuunnu. Ihmeitä on lääkitys tehnyt. Hurjimus on oma mörrikkänsä. Myös tämä kaksikko viihtyy nyt suurimman osan ajasta pihalla.

 Kissat on arjen voimaeläimiä, ehdottomasti.

 Tämä kolmikko odottaa leipiä kun ollaan tultu Mapen kanssa lenkiltä. Mappe saa leipävenytykset ja koirat ovat oivaltaneet, että pääsevät apajille aina tässä kohtaa. 

 En ymmärrä tätä koirien nukkumalogiikkaa.

 Voi kun Mapesta on tullut rakas! On niin ihana hevonen, että! 💙

 Joku tovi sitten Tallimies väsäsi keskelle peltoa nuotion ja paisteltiin iltaeväät. Lapset toivoivat nuotioeväitä useammin.

Meitä on seurannut huono karma tänä talvena, ollaan sairastettu ihan urakalla kuumetautia monta kertaa kukakin. Itselleni ei juuri koskaan kuume nouse, mutta pitkä sitkeä flunssa ja selkävaivat ovat piinanneet. Hyvä, että edellisestä taudista ollaan selvitty, niin uutta pukkaa nurkan takana. Ollaan yleensä tosi harvoin sairaana tai poissa töistä tai koulusta, niin nyt ollaan paukuteltu ennätyksiä sen tiimoilta ihan urakalla.

 Tässä Sisu, joka ei väsy koskaan eikä missään tilanteessa. Sisun ylienergisyys ja iloisuus käy joskus ihan hermoille 😂 Toivottavasti Sisu aikuistuu nopeasti ja siitä tulee joskus RAU-HAL-LI-NEN.

 Täällä sitä Vaahteramäessä vaan asutaan möllötetään. Asuntoasiat eivät ole vielä edenneet myyntiin saakka, joten katsotaan miten tämä projekti etenee. Kevään korvalla pitäisi mökki myös laittaa myyntiin. Tulevaisuus on avoin kaikilta osin.

Ihan sama miten käy, kunhan hevoset pysyy matkassa.