Erityisherkkyys

 

Kuuma.

Nyt kerron jotain henkilökohtaista itsestäni, jota harva ehkä tietääkään tai osaa arvata. Kyse on erityisherkkyydestä. Aika paljon ihmisistä on sitä mieltä, että sellaista ei ole olemassakaan, mutta omakohtaisesti voin kertoa, että kyllä on. Olen ihmetellyt usein tai oikeastaan koko elämäni ajan jo lapsuudesta saakka miksi olen jotenkin erilainen kuin muut. Vasta muutama vuosi sitten luin eräästä naistenlehdestä naisesta, joka koki esimerkiksi äänet ja väkijoukut kuormittavina. En voinut jutun luettuna kuin vaan tuijottaa tekstiä hölmistyneenä, että voiko tämä olla totta, joku täysin vieras puhuu kuin suoraan omasta elämästä!

"Erityisherkillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Erityisherkkien välillä on kuitenkin suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. Erityisherkkyys ei myöskään poissulje muita piirteitä."

(Suomen Erityisherkät ry)

Alla olevan luokittelun mukaan laitan muutaman ajatuksen itsesäni.

 

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)
Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

On aivan järkyttävän raskasta kun käsittelen aivan kaiken miettien sen satatuhatta eri vaihtoehtoa asioista! Se on vaan niin kuormittavaa ja raskasta. Tämä on vaan sellainen ominaisuus, etten pysty sille mitään. Ajatukset tulevat täysin tiedostamatta ja huomaan olevani mietteissäni jo niin syvissä vesissä, että on pakko jatkaa loppuun. Tätä piirrettä kukaan ulkopuolinen ei todennäköisesti pysty minusta näkemään.
 
O – Overarousability (kuormittumisalttius)
Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen,  intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

Tiedon prosessointi on vielä pientä kuormittavuusalttiuden vuoksi. Kuormitun todella helposti, enkä vietä aikaa mielelläni kaupoissa, kaupungilla tai paikoissa missä on paljon ihmisiä. Olen sosiaalinen ja tulen helposti ihmisten kanssa juttuun, mutta koen sen todella kuormittavaksi vaikka kanssakäyminen olisikin positiivista. Jaksan korkeintaa pari kolme päivää viettää isommassa porukassa aikaa, mutta siitä palautuminen kestää todella monta päivää. Kotona kuormitun varsin helposti lasten sekavasta menemisistä ja tulemisista ja sen vuoksi ilman kalenteria olisi kuormittavuustaso vieläkin korkeampi. Töissäkäynti kuormittaa minua aivan suunnattomasti ja saatan olla työpäivän päätteeksi niin väsynyt, etten pysty tekemään juurikaan mitään. Kaikki itselle epämieluista kuormittaa niin paljon, että se lähes ahdistaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi asioiden soittelut virastoihin, auton tankkaaminen, kaikkiin sähkö- tai työkoneisiin liittyvät jutut, lämpötilojen vaihtelut, jne... Näitähän riittää. Ja kyllä, kukaan ei oikeasti varmaan edes ole näitä minusta tiennyt tai huomannut. Ja kyllä, monet itselleni vaikeat asiat ovat varmasti monen mielestä aivan todella naurettavia.

E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)
Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

Eläytymiskykyä en koe omalla kohdallani negatiivisena vaan erittäin positiivisena asiana.

S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)
Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Ja tämä! Kuormitus on täysin taattu kun tavarat eivät ole paikallaan. Meillä ei ole tätä nykyä enää aina kovin siistiä, mikä aiheuttaa sen, että saatan kuormittua ympäristön epäsiisteydestä. Huomaan, näen ja kuulen aivan älyttömiä asioita, joita kukaan muu tuskin edes aistii. Ne tuntuu itsestäkin välillä aivan superärsyttäviltä ja niiden selittäminen saa vaan ihmisten suut auki, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Yksi pahimmista mikä stressaa ja kuormittaa aivan suunnattomasti on sähkön ääni. Tai itseäni ärsyttävät äänet ylipäänsä. Sähkön ääni on jotain sellaista, että se saa välillä pään räjähtämään. Kuulen koko ajan meillä kotona (ja muuallakin) sähköstä lähtevän surinan. Kuulen kaikkien kodinkoneiden äänet, pattereista kuuluvat äänet, tietokoneista... Se onnen tunne kun sähköt menee poikki on jotain taivaallista! 

Siitä johtuen nukun parhaiten ulkona (esimerkiksi teltassa), koska siellä en kuule sähkön ääntä. Luonnolliset äänet ovatkin täysin eri juttu. Luonnon äänet erityisesti rauhoittavat ja vähentävät kuormitusta. Metsään siis menenkin kun alkaa äänimaailma liiaksi kuormittaa. Havainnointiin kuuluu myös muiden ihmisten tarkkailu. Saatan istua palaverissa ja "kuunnella" jotain toista ihmistä, kunnes havahdun täysin siihen, etten ole kuunnellut sanakaan vaan koko ajan tarkkaillut kyseisen henkilön elekieltä. Jos jostain syystä olen ihmisvilinässä ja istun jossain kahvilla tai muualla, niin tarkkailen ihmisten elekieltä. Ja kyllä, se on välillä itsestänikin ärsyttävää.

************

Voi siis todeta, että olen sosiaalisesti erityisherkkä, mutta sitäkin enemmän olen fyysisesti erityisherkkä. Ehkä tähän mennessä on tullut enemmän jo itsellenikin ajatus tätä kirjoittaessa, että olen täysin hullu tai jakomielitautinen. Mutta kaikessa tässä on kyse siitä, että nämä asiat pyörivät ajatuksissani, harvemmin mitenkään teoissani. Toki perheenjäsenet tietävät tästä ja osaavat ymmärtää minun käyttäytymistä, mutta kukaan ulkopuolinenhan ei tiedä, jos kuormitun vaikka kaupassa tai töissä. Sisäinen aivosumu on ulospäin huomaamatonta, vaikka itselle tulisikin siitä fyysisesti epämukava olo tai suuria tunnekuohuja. Tästä voikin päätellä, että olen introvertti; saan energiaa ja olen parhaimmillani omassa rauhassa, viihdyn hyvin yksin, mutta viihdyn kuitenkin hyvin muutaman läheisen seurassa.

Fyysisessä erityisherkkyydessä koen erityisen voimakkaasti pitkäkestoiset ja toistuvat äänet, hälinän, kirkkaat ja välkkyvät valot, ihmisvilinän, lämpötilojen vaihtelun, ihokosketuksen välillä lähes kipuna, tuoksut, hajut ja erilaiset hajusteet sekä ruoan epämiellyttävän koostumuksen. Että on tässä hulluutta kerrakseen. Tämä kaikki aiheuttaa arjessa aivan hirvittävän paljon kuormaa. Erilaisten asioiden aloittaminen on välillä todella vaikeaa, kun tietää, että pitää esimerkiksi keittiö siivota. Likaiset astiat pitää laittaa koneeseeen tai niitä pitää huuhdella tai tiskirätti pitää huuhtoa, erityisesti veden kanssa tekemisiin joutuminen aiheuttaa voimakkaan epämiellyttävyyden tunteen. Erityisesti vesi on minulle hankala elementti ja toinen on erilaiset metallit ja rauta. Ulkohommissa asia hoituu hyvin kunnon työrukkasilla, joten lapioon tarttuminen onnistuu. Mutta kaikki paljain käsin tehtävä ulkotyöt ovat todella vastenmielisiä.

 

Äänet.

Tämä epämiellyttävyys näiden äänien, laitteiden ja metallien kanssa sai kunnon päätepisteen silloin parikolme vuotta sitten vedetystä Bikini Challenge -treenistä. Vedin siinä itseni niin monessa kohtaa äärirajoille 10 viikon ajan, että vaikka pääsin omaan tavoitteeseen, niin sen treenijakson aikana kuormituin niin valtavasti, että se jopa ahdisti. Ensinnäkin jouduin treenamaan salilla. Kuntosali on vihonviimeinen paikka. Siellä on a) paljon valoja, b) laitteista lähtevät kolinat ja pauke oli kuin tuskaa korville ja c) pakkotreenaminen oli liikaa sille, miten paljon oma keho pystyy ottamaan vastaan ilman, että se kuormittuu. Päätin sen jälkeen, että ehkä sopiva pulleus on ihan ok. Sen jälkeen en ole pystynyt tekemään mitään järjestelmällistä treenaamista millään lailla, koska tällä hetkelläkin jo pelkkä ajatus ahdistaa. 

Vähän niinkuin sosiaalisessa yliherkkyydessä on ollut pakko karsia itselle negatiivisia ihmisiä pois lähipiiristä, koska kuormittavuus on jotain niin raskasta, että ei vaan enää ole jaksanut. Sama koskee yhtälailla fyysistä kuormittavuutta, silläkin on rajansa. Itsensä äärirajoille vetäminen aiheuttaa päinvastaisen tilanteen. Yliviretila muuttuu ainakin minulla aliviretilaksi, jossa keho ja mieli menee niin äärilaitaan, että olen elämässäni kolme kertaa kamppaillut itseni pahasta uupumuksen suosta. Alivireisyys on pahimillaan täydellinen jaksamattomuus, toivottomuus, muistivaikeuksia, ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia, migreeniä ja hyvin epätodellista oloa. Yksi pahimmista on väsymys, mikä aiheuttaa todella nopeasti ja aika pahoja alivireysoireita. Siksi herätyskello soi joka aamu samaan aikaan ja on tehtävä asioista hyvin samalla tavalla ja pidettävä keho kunnossa  fyysisesti sekä huolehdittava, ettei vääränlainen ravinto aiheuta kehon kuormitustilaa. Näköjään sekin on mahdollista.

***********

Tältä näyttää kuormittunut minä.

Kuva on vuodelta 2014. Ollaan lomalla Corralejossa. Jostain kumman syystä muistan elämästä todella paljon tilanteita, missä olen kokenut olevani ylikuormittunut. Tässä on vaan ollut sattuma, että Tallimies on onnistunut ottamaan kuvan sillä hetkellä. Muistan tuon hetken niin kuin eilisen. Ensinnäkin olen todella väsynyt, mikä omalla kohdallani aiheuttaa kaikken erityisherkkyyksieni maksimoinnin. Olen tuossa kuvassa ollessani niin ahdistunut, että itkin. Olimme olleet muistaakseni edellispäivänä lentokoneessa ja olin tehnyt sosionomiopintoja vuoden aivan jäätävällä tahdilla. Olin ensinnäkin väsynyt, joutunut olemaan lentokoneessa (jota pelkään kuollakseni) sekä on kuuma auringon paiste. Jotenkin tällä hetkellä tämä kuva pysäyttää itseni aivan täysin.

 

 ****************

 

Siinä vaiheessa kun ymmärsin mistä elämässäni on ollut kyse (eli erityisherkkyydestä), putosi kivi sydämeltä. En siis ole hullu, ainakaan virallisesti, ehkä hieman erilainen ja outo. Mutta paljon hienompaa oli huomata, että samanlaisia ihmisiä on muitakin. Haluan korostaa, että en tuo tätä erityisherkkyyttäni juuri missään tilanteissa esiin enkä halua kertoa siitä kenellekään, ellei ole sopiva tilanne tai jostain syystä kyseisen henkilön on hyvä tietää omasta rajoittuneisuudestani. 

 

Erityisherkkyys on sinänsä erikoista, koska esimerkiksi olisi kiva käydä huvipuistossa, mutta sen aiheuttama jännitys kehossa tuntuu aluksi hyvälle, mutta muuttuu hyvin nopeasti kuormittavaksi, että tuntuu todella raskaalle. Joka kesä mennään sirkukseen, mutta sen jälkeen on todella kuormittunut olo, koska keho on kokenut jotain jännitävää ja aisteja herättelevää. Se, että on paljon pelkotiloja niin ei ainakaan ole hyvä yhdistelmä erityisherkyyden kanssa. Mutta kun ensimmäisen kerran kuulin erityisherkkyydestä ja siitä jonkin verran nyt tietävänä, niin olen ymmärtänyt, että itselle täytyy olla aika armollinen tämän suhteen. Elämä on sen myötä muuttunut hieman helpommaksi sietää, vaikkakin aika moni asia kuormittaa. Pitää vaan opetella selviämään niistä tilanteista ja monesti se on vaan paikalta poistuminen tai olla tekemättä joskus ns. kivojakin asioita, koska tietää, että lopputulema on kuormitus. Ehkä kuitenkin tällä hetkellä koen erityisherkkyyden olevan elämässäni vielä enemmmän negatiivinen asia, ihan vielä en ole muutamassa vuodessa keksinyt suojatoimintoja sille, että osaisin elää asian kanssa. Tietynlainen siedättäminenkin auttaa, mutta se ei toimi jokaisen asian kohdalla eikä minusta kaikkea tarvitsekaan sietää. Ehkä kaikki saa vaan olla juuri sellaisia kun ovat, eikö?

 

 

Turva.

 

 Ps. Tein Ilse Sandin HSP-testin. Testin tulos on vähintään -52 ja enintään +140. Jos tulos on 60 tai enemmän, saattaa testin mukaan olla erityisherkkä. Ilmeisesti olen todella erityisherkkä, sain tulokseksi 141 pistettä, en kyllä tiedä miten sen on mahdollista. 😂