Kunnialla taidetaan selvitä tästä vapusta. Muutoinkin tässä on koeteltu meitä näiden uusien menetysten ja vastoinkäymisten myötä ja tällä hetkellä on Pouta mystisesti taas jalkapuolena. Mulle tämmöiset on ihan liikaa ja pää ei oikein kestä näitä vastoinkäymisiä tällä hetkellä. Mutta on meillä tosiaan juhlittukin, ihan urakalla. Tatu ja Otto kun ovat syntyneet 27.4 ja 1.5 niin riittää juhlan järjestämistä.
Lehdissä puhutaan pahimmasta kelirikosta vuosiin. Kyllä, me satumme asumaan sellaisella alueella, jossa tämä kuuluisa kelirikko lienee yksi pahimmista. Autot on ihan kurassa, ihme kun ovat vielä ehjänä. Kunhan ensimmäinen rengasrikko tulee, lähtee ELY-keskukseen tulenpalava viesti. Viime vuonna puhkesi vain 8 rengasta ja aina sen jälkeen kun olivat ajaneet tuolle tienpahaselle niitä nyrkinkokoisia murskeen paloja.
Hurjan eläinlääkärireissu meinasi päättyä huonosti. Pelkkä hammaskiven poisto ei ollutkaan se itse ongelma vaan käynnillä löytynyt sydänvika. Ei näköjään kahta ilman kolmatta. Pohdittiin uskaltaako eläinlääkäri laisinkaan Hurjimusta rauhoittaa, otettiin riski ja tuikattiin kevyt uni. Se oli virhe, toipuminen otti koko loppupäivän ja yön niin koville, että pelkäsin, ettei Hurja selviä. Näillä oranssivalkeilla kissoilla on herkkyys rauhoitusaineille. Sitä ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta olen ollut siitä tietoinen ja kuullut samaa useamman eläinlääkärin suusta. Hurjan kohdalla tämä sydänvaivan lisäksi näyttää olevan hengenvaarallinen yhdistelmä. Rauhoituksen aikana ja jälkeen eläimellä pitäisi syke laskea niin Hurjalla kävi täysin päinvastoin. Vielä herätyspiikin jälkeenkin ennen vastaanotolta lähtöä Hurjan sydän jumputti hurjamaisella temmolla.
Seuraavana päivänä Hurja alkoi olla taas oma omituinen itsensä. Yritettiin lasten kanssa ottaa kuvaa Hurjasta omenapuussa, mutta eihän siitä tullut mitään. Kuvattava ei oikein halunnut olla työyhteinen.
Hurja nauttii keväästä täysin siemauksin. Tänään laitettiin Hurjalle uloskin jo ruokailupiste, kun ei malta sisälle tulla kuin myöhään alkuyöstä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Sokkelin tuuletusaukolla on Hurjan lempivartiointipaikka. Siitä näkee hyvin pihan tapahtumia sekä voi tiirailla pikkulintuparkoja. Liian moni on tänä keväänä jo päässyt hengestään.
Tämä on se fiilis kun Tallimies on mennyt kadottamaan talven pimeinä kuukausina meidän moottorisahan! Nyt sille olisi enemmän kuin käyttöä. Sitä samperin sahaa ei löydy mistään.
Ramboa alkoi eilen ulkoilu ramasta ja kaivoi itselleen oman nukkumapesän.
Sisulla ei ihan aina osu unet kohdilleen.
Sisu taasen eilen pihalla asettautui keskellä pensasta kauneusunille.
Viime viikon alussa meidän kanala-varustehuone-rakennus nitkahti eteenpäin puolen lattian verran. Kirvesmiehen kanssa sovittiin, että hankitaan kaikki loppumateriaali valmiiksi ja heti vapun jälkeen hoituu homma loppuun. Kunnes eilen tuli puhelu, että meidän kirvesmies oli katkaissut kylkiluunsa. Kerkesin jo tehdä varaukset kanoista tässä viikonlopun aikana ja jouduin väsämään väliaikaiskesäkanalan ihan omin pikku kätösin. Palaan tähän kana-asiaan vielä tällä viikolla.
Poikien juhlia varten on leivottu jos jonkinlaisia herkkuja. Lähes joka syntymäpäivä on toivelistalla suklaabanaanikakku.
Tatun 9v juhlamenyy....
... Oton 6v juhlamenyy.
Tallimiehen kanssa ollaan nyt lompsittu yhdessä 18 vuotta. On se pitkä aika se!
Tämmöstä tänne. Kiire viikko tulossa, tällä viikolla on tapahtumaa niin paljon, että jo nyt ennakkoon hirvittää. Palataan asiaan. Pian.














Voi te ihanat. Paljon onnea Pikkupojille ja paljon kaikkea ihanaa teille kahdelle. Ja paljon onnea ja sitkeitä henkiä Hurjalle, nyt niitä tarvitaan.
VastaaPoistaEn minä kyllä tiennyt mitään oranssien kattien lääkeherkkyyksitä, samalla ruutalla ja annoksella Heikki piikitti molemmat jätkät kun palleja poistettiin. Ja kumpikin heräsi yhtä aikaa, olisiko ollut Felix vielä se virkumpi?
Nyt sitten tarvittaessa time-out ja jäitä hattuun loppuviikoksi. Välillä edes.
Ei Hurjakaan reagoinut aikanaan pallinpoistossa rauhoitukseen/nukutusaineeseen näin voimakkaasti. Tosin muisan vaan, että oli pitkään tokkurassa, muttei näin pitkään.
PoistaNo, kyllä se tästä.
Teidän elämä siellä yhtä tapahtumarikasta kuin täälläkin, iloineen ja suruineen. Teillä on siellä näemmä samanikäinen ja niminen pieni herra talossa :). Tsemppiä viikkoon, jotenkin sitä aina kuitenkin selvitään :). Nimimerkillä Toinen perhehoitaja
VastaaPoistaVoi kun voisi avata sanaisen arkkunsa julkisesti perhehoidosta, tsemppiä tarvitaan silläkin saralla.
PoistaNäköjään elämä koettelee sitten aina kertarytinällä.
Tsemppiä sinnekin!!! :)