Ei kuulu mittään

Joku Liiterniemen Rouva mainitsi, että blogin päivitystahti on aivan liian hidas. Näin on. Noh, tässä sitten jotakin kuulumisia, ei täällä mitään tapahdu, tavallista arkea jollotetaan päivästä toiseen. Läjäytetään realistisia arkikuvia kaunistelematta.

Aloitetaan Aasista. Usva on aivan aasin näköinen, on ollut ja näköjään tulee olemaan.

Poudan ihana ahteri.

Hevoset ovat pörröisiä pihattoeläjiä, pakkanen on koetellut Onnelaa sen verran, että ovat jo viikonpäivät kulkeneet koltut niskassa.

Voi kun elämän voisi ottaa yhtä huolettomasti ja rennosti kuten Herra Hurjimus sen tekee.

Minusta on ihan normaalia, että kissat ovat pöydällä. Onneksi lähes kaikki vieraatkin sen ymmärtävät. Hurja aiheutti pientä tirskuntaa pari viikkoa sitten, kun sossutädit saapuivat palaveeramaan niin Hurja rupesi päiväunille rouva sossun kalenterin päälle. Siitä siirtyi sitten luontevasti hänen syliinsä. No, tuli hoidettua sitten myös eläinterapia siinä samalla.

Rambo viihtyy sylissä heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Tässä äiti on vetäynyt yläkerran tv-aulaan katsomaan elokuvaa.

Mitä tulee ruokailuun niin meidän dieetti Tallimiehen kanssa on kestänyt jo pari kuukautta ja ollaan vähän jo laihduttu. Itsellä projekti puolessa välissä, kyllä se siitä.

Töissäkin kerkeää välillä istahtaa porkkanan äärelle.

 Viime viikolla vapaapäivänä käytiin Oton kanssa Ikeassa syömässä. Otto sanoi jonossa, että hänellä jää aina nälkä kun käydään täällä syömässä. Otettiin Otolle aikuisten lihapulla-annos niin tuli poika kerrankin täyteen, kiltisti söi lautasen tyhjäksi ja päälle maistui vielä jäätelö. Ps. Huomatkaa uusi kirkkovene Oton otsassa. Yllättävän pitkään Otto onkin ilman vammoja selvinnyt 😂

Oton kanssa saatiin viime viikolla maalausvimma. Käytiin ostamassa muutama puteli kalkkimaalia ja kunnostettiin muutama huonekalu.

Itse maalari työssään. Ottohan joutui meidän töiden ja opiskeluiden vuoksi aloittamaan vielä päiväkotiuran. Onneksi nuori mies on itse asiasta enemmän kuin innoissaan.

Tallimies aloitti kuluvalla viikolla opinahjon. Siitä se sairaanhoitajan ura vielä urkenee. 

Oton ollessa viime viikolla mummolassa oli hyvä hetki vähän pureutua nuoren herran huoneen siivoukseen.

Oton näkemys siivouksesta.

En ymmärrä, ruokapöydällä lojuu koko ajan tavaraa. Toivotonta.

Vihdoin löytyi alennusmyynnistä kattokruunut tuvan kattoon. Olen niin onnellinen. Ne jotenkin kruunaa meidän aina niin järjestyksessä olevan huushollin.

 

Hallittu kaaos(ko)?

Ps. Kyllä se tästä. Sitä mantraa hoetaan naapurin rouvan kanssa. Sillä pääsee pitkälle.

Ps2. Missä viipyy vieraat Pohjois-Karjalasta?