Mittees myö savolaiset?

Sitä on taas aikaa kerennyt kulua. Paljon olisi asioita mistä olisi kiva kirjoitella, mutta joku laiskuus istahtaa koneelle vaivaa. Muutoinkin asuminen täällä savon maalla kirvottaisi kirjoittamaan, mutta kehtuuttaa. Elämä savossa on aika lailla asettunut omiin uomiinsa. Edelleen havahdun siihen, että kun olen vaikka käymässä jossain niin kun ajatuksissa ajattelen, että lähden kotiin tulee mieleen näkymä kodista - Kiihtelysvaarassa. Itse Kiihtelysvaaraa en voi sanoa ikävöiväni, kotia ja maatilaa kyllä. Täällä tämä "maatilattomuus" on ollut aika vaikea asia kestää. Siitäkin huolimatta, en ole katunut yhtään muuttoa tänne, päin vastoin. Viihdytään täällä ja ikään kuin muuton sivussa tullut "aloitetaan elämä puhtaalta pöydältä" elämäntapamuutos on tehnyt hyvää. Asia on sinänsä kaksijakoinen, koska on ikävä ihmisiä ja sitä Kiihtelysvaaran yhteisöllisyyttä, mutta toisaaalta taas on ihanaa olla täysin "tuntematon" eikä tarvitse olla sosiaalinen siinä mielessä kun kukaan ei tunne. Onneksi meillä on täällä aivan ihania naapureita joihin ollaan tutustuttu, joten ei ihan mökkihöperöitä meistä ei kait ole tullut.

En kyllä edelleenkään koe itseäni savolaiseksi, tuskin voin koskaan sellaiseksi tulla. Savolaisten joskin hidas ja verkkainen, sekä epämääräinen vastauksen saaminen asioihin jaksaa vielä huvittaa. Tästä ehkä parhaimpana esimerkkinä rakennusvalvonta, jonka kanssa valitettavasti olemme joutuneet asioimaan. Virkaintoisuus yhdistettynä savolaisuuteen on niin herkullinen yhdistelmä, että palan halusta nähdä kyseisen virkamiehen jonain päivänä. Tästä siis aasinsiltana meidän rakennusprojektiin. Koska täällä ei ollut mitään rakennusta eläimiä varten piti sellainen nyt häthätää ruveta tekemään. Meillä oli jo piirrustukset "oikeasta" tallista, jossa on lämmitetty varustehuone, huoltotila sekä pihatto. Mutta viime metreillä aloin miettimään, että eikös meille riitä ihan kylmäpihatto, hevoset voi varustella ja huoltaa ulkonakin. Rakennusvalvonta ei tietenkään tiennyt onko tämmöinen mahdollista eläinsuojelulain puitteisssa, joten soittelin suoraan valvontaeläinlääkärille. Hän oli niin järkevä ihminen, että en ole ihan äskettäin keskustellut noin selväjärkisen ihmisen kanssa! Onneksi vielä tolkkuja ihmisiä on olemassa (myös savossa), jotka ymmärtävät, että hevosten paikka on ulkona eikä seisottaa niitä tuntitolkkua karsinoissaan.

Tässä on menossa pihan tasoittelut. Takana näkyy tallin pohjat. 

Talliprojektissa suurena apuna on ollut Otto 5v. Ilman Oton työnjohdollista otetta olisi varmaan kirvesmiesmestari ja kaivurikuski jääneet peukkuja pyörittämään. Täytyy sanoa, että tällä nuorella miehellä tulee elämässä tuskin koskaan peukalo jäämään keskelle kämmentä.

Tässä hevosten mökki valmiina niiltä osin kun se tälle syksylle valmistuu. Kattopeltejä odotetaan edelleen, niiden pitäisi tällä viikolla tulla. Ensi kesänä viimeistelyt kera punamultamaalin.

  Pouta 💜

Vallu 💙

 Usva ja ystävänsä Rambo 💛

 Rambosta puheen ollen. Rambon ego on kasvanut aika lailla ja erityisimmin hän kuvittelee itsestään, että on joku hevosten paimentaja. Ihme että koiruli on vielä hengissä, juoksee välillä hevosten perässä ja on meinannut tallautua alle kun ei tajua reppana, että niitä ei ehke tarvitsisi paimentaa... Jostain syystä meillä kaikki "ei paimentavat" rodut ovat ruvenneet paimentamaan lampaita ja hevosia 😂

Naisten kanssa reissattiin yllätyssynttäreiden merkeissä huutokaupassa sekä Tuurissa. Joukon yksi nuorimmista pääsi naisen ikään, niin pitihän se vähän sitä juhlistaa.

 

Tatu on kunnostautunut todellakin jalkapallon peluussa. Tässä on meneilään syksyn viimeisiä tenavaliigapelejä Savon Areenalla.

 Arkitouhuja.

Rakennustouhujen lomassa myös lapsimäärä on vaihdellut kesän ja syksyn aikana. Meille muutti kesällä Minin lisäksi teini-ikäinen sijaislapsi ja pyörähti siinä vielä viikon päivät toinenkin vauva lyhytaikaisesti. Mini kerkesi olla meillä yli kolme kuukautta, kunnes pääsi ihanaan adoptioperheeseen. Tällä hetkellä siis meillä asustaa neljä lasta ja toivotaan, että vielä pari lainalasta meille siunaantuisi. Jos vauvoja vielä saataisiin, niin se olisikin jo jotain!

 

Tässä paistellaan makkaraa taksvärkkipäivän päätteeksi kun teinit vietti sitä viikko sitten kotosalla. Saatiin pihat siivottua ja paikkoja ojennukseen.

Vanha talo, joten kissat talossa on ihan paikallaan. Harmi koettaa nyt asustamista Siirin luona, joten täällä elämä todella rauhallista. Tässä tapauksessa oletan Leevin olleen asialla kun löytyi yksi aamu vessan lattialta vainaja. RIP.

 Usvan kesäihottuma on kyllä jotain aivan kamalaa. Tämä kesä oli kyllä viime kesää huomattavasti suotuisampi. Vaikka Usva ei kerennyt raaputtaa harjaa ja häntää katki ilman loimea, niin loimi teki sen kyllä puolesta. Koko kesän ja syksyn loimitus rasitti niin paljon jouhia, että katkesivat kuitenkin... Voihan rumilusta sentäs.

 Vallun vuolu menossa missäpä muualla kuin ulkona. Helmi ja Ramo kärkkyy herkkuja.

 Aina pitää löytää pienin peti ja ahtautua sinne yhdessä 😍

 Arkiromantiikkaa...?

 Arkirealismia...?

Todellisuutta tänään.