sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Korkean paikan leiri 30.6.-2.7.2017 VOL 3.

Kuten arvata saattaa leirille valmistautuminen täytyy aloittaa erityisellä huolellisuudella ihan ajatuksen kanssa. Yllä oleva kuva kiteyttäköön kaiken tarvittavan.

Koska tänä vuonna leirin iäkkäimmät osallistujat aloittivat leiriohjelman ja tarjoilun vatvomisen jo toista viikkoa ennen leirin alkua aloitettiin Vuonohevosvastaavan ja Minin kanssa leiriohjelma ihan pienellä valioporukalla mistä muualtakaan kuin Ikeasta perjantai-iltana. Ikea reissu sai vähintäänkin erikoisia käänteitä koko kassajärjestelmän romahdettua juurikin sillä hetkellä kuin Vuonisvastaava oli höyläämässä punaista Ikean kanta-asiakaskorttia. Loppujen lopuksi  ostokset roudattiin Ikean ruokakaupan puolelle, jossa ne pystyi maksamaan käteisellä. Ei ollut siis svedujen päivä.

Vihdoin ja viimein kun muut leiriläiset suvaitsivat saapua paikalle noin klo 21 aikoihin päästiin aloittamaan leirikaste. Reppanat odottivat kauhuissaan mitä tuleman pitää, koska aiempina vuosina on leirikasteet olleet ehkä hieman "nyt pääsen kostamaan muille" -tyyppisesti suunniteltuja. Tänä vuonna käytettiin tuota taktiikkaa alkuhämäyksenä, joka koostui maistelukisasta. Äidinmaidonkorviketta veikattiin jopa kermaksi, hmmm, mielenkiintoista. Kuvassa oikealla vas. Saara Stalin, Riitta-Ponirääkkääjä ja reunassa Vuonisvastaava. Leirikasteesta tänä vuonna vastasi siis ak sekä Hanna Horze.

Leirikaste jatkui jännitävän maistelukisan jälkeen rentouttavilla kasvohoidoilla. Leirikastepalkinnot olivat tänä vuonna todella laadukkaat, kiitos sponsorimme
Ilta päättyi jälleen liian varhain. Tässä leirin nuorin harjaa omia hampaitaan ja vanhin ilmeisimmin tekareita. Tänä vuonna vain yläkerran väki nukkuin siskonpetiperiaatteella, koska leirivauva, leirikeskusken johtajatar (minä) sekä vuonisvastaava torkkuivat viileässä alakerrassa.

Lauantaiaamu aloitettiin mistä muualtakaan kuin apteekista, Kuopion torilta ja kauppahallista. Yksi leiriläinen, jonka henkilöllisyyttä en nyt tässä paljasta tarvitsi jo heti aamu tuimaan pientä droppia. Niin se kolmenkympin rajapyykki vaan tuo kremppaa.... 

Kuopion kauppahalli kiteytettynyt tähän kuvaan.

 Lauantain perinneretki huipentui tietenkin Riuttalan Talonpoikaismuseoon. Aivan mahtava paikka! Stalinin kanssa saatiin sieltä tuliaisiksi rintakipu ja kaipuu jonnekkin entisaikaan. Tultiin siihen tulokseen, että nyt pitäisi olla vähintään 1950-luku ja nähtiin itsemme siellä elämässä... Aah! No nyt on suunniteltu hääjuhlat, vielä pitää vähän polttareita hioa ja niin pois päin. Mutta siis, suosittelen paikkaa, on aivan mieletön miljöö!
Retken jälkeen iski tietenkin järkyttävä nälkä ja koska tänä vuonna leirin ruokavastaavana oli kasvissyöjä niin päätettiin, että ruokaillaan mahdollisimman paljon ravintoloissa. Niinpä kurvattiin Riuttalasta Karttulaan ja paukattiin sisään Pizzeria Avokadoon. Jokainen otti mitä halusi ja niin vältyttiin linssisopalta.

Yksi suurimmista väittelyistä saatiin aikaan ennen koko leirin alkamista siitä millaisen kuakun Ritu leirille vääntää. Meillä on ollut jo monta viikkoa ennen leiriä jälleen Leiri vol 3 WhatsApp -ryhmä, jonka kautta tätä ihme ees sun taas venkoilua on ylläpidetty. Noh, niin siinä kävi, että Ritu väänsi tisupisukakun. Tiramisu-kakun, joka ei kuulema siltä maistunut(ko?). Oli miten oli, kahvi ja viinakset eivät sovi mihinkään kakkuun eikä leipomukseen, jos minulta kysytään. Sen sijaan Ritun mansikka-halloum- salaatti maistui kaikille erinomaisesti!

Tässä on vuoden 2017 virallinen leirikuva: Ponirääkkääjä polttaa sikaria. Voi kun tietäsitte sen tarinan kun hiän oli sikarin ostossa...

Lauantai-illan ohjelma oli loppuillasta painokelvotonta materiaalia, mutta sanotaanko nyt näin, että jotain traumoja tästä leiristä saattoi jäädä muutamalle. Ehkä ensi vuonna niitä traumoja sitten käydään läpi jonkun OIKEAN terapeutin toimesta. Muutoin lauantai-ilta vaan hujahti ja jo hieman ikääntynyt leirikansa lähinnä lojui sohvilla. 

Sunnuntaina jälleen kerran oltiin niin kiireisiä, että! Olisi pitänyt arvata, että leirin päätöspäivälle oli järjestetty syötin kuskausta sun muuta. Niinpä leirin viimeinen aamu meni syödessä ja syödessä sekä leirin osallistujille palkintojen jaossa. Oman turvallisuuteni vuoksi en uskalla julkaista videota Ritusta, joka laitettiin Viski-Vataselle. Hiän ei piässyt leirille aivan valmistelujen loppusuoralla tulleen esteen takia. Oma kuvani ei ole painokelvollista materiaali, joten tässä vain leirivieraat.


 Ja huomatkaa, myös Mini sai oman osallistumispalkinnon! 💗

Kaikki huippu loppuu aikaanaan (eli sunnuntaina jo klo 13.15)! Olen taas niiiiiiiiiiiiiiin yksin täällä syvässä savossa!!!!!!!!! Ensi vuoteen on niiiiiiiiiiiiiiiin pitkä aikaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!

Ps. Tässä vaiheessa lukijat ehkä ihmettelevät, että missä ovat hevos-, ajo- ja ratsastustarinat. Hevoset oli laitumella. Tänä vuonna oli aika paljon muuttuvia tekijöitä koskien leiriä, kuten Mini. Kuten laitumen vähyys. Myös osallistujamäärän kutistuminen näkyi leirillä, valitettavasti. Ehkä ensi vuonna kun leirikeskus muuttuu Vaahteramäen Kartanosta takaisin Kiihtelyksen huudeille niin hevoset liittyvät hevosleirimme ohjelmistoon. Mutta katsotaan, leirin emäntänä häärii ensi vuonna Hanna Horze, joten jäämme jännityksellä odottamaan millainen leirimiljöö meitä odottaa, kutsuimmehan itse itsemme sinne leirille! 😄