sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pouta kotona ja kesäkukkia

Pouta kotimatkalla, jossain karjalan ja savon välillä.
Lukumäärä täsmää ❤
Mahdoton hirnunta täytti Vaahteramäen, kun Usva ja Vallu tajusivat, että Pouta seisoo keskellä pihaa. Pouta oli silminnähden helpottunut, että matkan määränpää olikin päästä oman lauman luokse ja Usva ja Vallu olivat helpottuneita, että puuttuva lauman jäsen on takaisin porukassa. Kyllä ne on vaan tiivis lauma, ihania kaikki ❤

Karhulan väki; Hanna, Vellu & tytöt ansaitsevat maailman suurimmat kiitokset heposten erinomaisesta hoidosta ja huolenpidosta. Emme voi teitä kyllin kiittää. Ikuisessa kiitollisuuden velassa 💚💛💜 
*******


Kun Pouta oli saatu tarhaan ja tavarat purettua lähdettiin käymään Tervossa Lappalaisen puutarhalla. Ehkä keikka pari on vielä sinne suoritettava, mutta muutama kesäkukkanen lähti mukaan. Meiltä oli Tervoon 27 kilometriä, joten ei paha. Eihän Tervo mikään suuri paikka ole, mutta kaunis pikkukylä kuitenkin.

Tänään ollaan tehty pihahommia ja siivottu kesähuone. Tosin se on sohvaa ja pöytää lukuunottamtta tyhjä, kun sinne ei ole mitään kalusteita. Täytyy lähteä kirpparikierrokselle, jos sinne löytyisi joku vanhan nojatuoli tms. Kukkasia laiteteltiin vähän kesähuoneen ovenpieliin ja edustalla olevaan pataan.
Tämmöistä aurinkoista kevätpäivää tänne, vielä kun pääsee hevosen selkään istumaan, niin voisin kuvitella, että elämä on aika mallillaan. Ainakin vähän aikaa.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Vallu ja Usva kotona

Kotimatka alkoi kello 12 Karhulasta. 


Ja kotona oltiin kello 15.

Iltapalaa syötiin jo klo 18.
Matka meni hyvin, vaikka itse kehittelin päässäni kaikki kauhuskenariot mitä matkan aikana voi tapahtua (mm. kolari, koppi hajoaa, kaatuu, hevoset sairastuu, tms.). Jännitystä tänään aiheutti eri toteen tämä kaksikko. Usvan pisin matka autokyydissä on ollut 25 kilometriä, joten tämän päiväinen 210 kilometrin matka pisti miettimään, jaksaako nuori neito olla iisisti kyydissä. Huoli oli täysin turha, Usva matkusti kuin vanha tekijä. Ehkä jokunen vaikutus oli superpomminvarmalla matkakaverilla. Tosin Vallun suhteen jännitti myöskin siinä suhteessa, että miten meidän sydänvaivainen kestää kolmen tunnin matkan, mutta taas oli ihminen vaan turhaan luonut itselleen paniikin omaisia ajatuksia.

Lastaus onnistui suhteellisen hyvin. Vallu tulee vain ja ainoastaan liinan kanssa, vaikka sitä ei juurikaan tarvitse käyttää, vähän ohjata. Liekö näköön liittyvä juttu, kun ei näe kunnolla, niin liina antaa sopivasti tukea mennä sisään. Usva aprikoi kaksi sekuntia ja sillä hetkellä kevyt liinan kosketus takapuoleen ja niin lompsi neiti sisään. Lastaus kesti aikarajojen sisällä eli alle puoli minuuttia per turpa. Hyvä hepot!

Matkalla pysähdytiin muistaakseni kolmesti. Toka pysäytyksellä oli heinäverkko lattialla, oli räjähtänyt monesta kohtaa narut katki. Noh, 11 vuoden käyttö antakoon sen anteeksi. Sain fiksattua verkon ja pysyikin loppumatkan paikallaan. Meillä oli kyllä varaverkko täytettynä mukana, siltä varalta, että loppuu eväät kesken matkan. 

Perillä ei ollut sitten mitään draamaa tai ilottelua vaan iskivät heti turpansa maahan ja hävisivät takanurkkaan innoissaan herkkuja popsimaan. Tarha näyttää tosi ankealta, mutta tämä kaksikko tuntuu olevan vaan tyytyväisiä kaikistä pienistäkin vihreistä tupsuista. Menomatkalla soiteltiin Hankkijalle aitatolppia kesälaidunta varten, mutta samat tolpat näyttävät olevan Puuilossa halvempia. Tallimies saa ensi viikon alussa hakea 100 tolppaa hetmiten ja ruvetaan laitumen tekoon. Laidun on alkanut pelottavan nopeasti jo parissa päivässä vihertämään ja alkaa iskeä paniikki kun ollaan jossain kuplassa oltu, että eihän sinne laitumille vielä moneen viikoon piäse....

torstai 18. toukokuuta 2017

Kohta he ovat jo täällä!

Nyt pläjähtää kuvapläjäys. Oton kanssa ollaan saatu aita hevosille valmiiksi. Ilman Oton apua olisi homma ollut oikeasti aika paljon hitaampi projekti. Siitäkin huolimatta, että Otolle muutto teki eniten tiukkaa, on saanut ihania raivareita. Yksi päivä sanoi, että olen tosi huono äiti. Kukaan ei ole vielä suustaan ikänä tällaista päästänyt, joten yritin nieleskellä nauruani.

Tähän metsikköön aita sitten väsättiin.
 
Hevosten näkymät tulee olemaan tämmöiset pihaan päin. Selän takana on sitten kuusikkoa, joka toivottavasti häipyy sieltä jossain vaiheessa kumoon.

Aidat laitettiin kestopuutolpista ja nyöristä. Meille ei ole tule ikinä, koskaan enää leveää talvinauhaa. Se on jotain kammotusta ja rumilusta kerrakseen.

Olen huomaavaisesti myös järjestänyt puteilleni myös aktiviitettia ulkoiluun (jota tule olemaan 24/7 heidän loppuelämänsä), joten ei pääse pienet ponini kyllästymään maalaiselämään.

Aitasta löytyi portintekele. Tämän uskoisin olevan roskiskatoksen ovenkappale, mutta se sai nyt uuden elämän meidän heinänvientiporttina. 

Oton kanssa päästettiin luovuus valloilleen ja askarreltiin tarhaan myös suolakiviteline. Tälle puolelle laitetaan perinteinen kivi ja toiselle puolelle tulee himalajan kivi.

Tämä on liiteri on varustehuone ja toivon todella, että kyseessä on hyvinkin väliaikainen ratkaisu. Siellä on varusteet niin siistissä läjässä laatikoissa ja säkeissä, että!

Mutta huomatkaa, että meillä on kuitenkin varustehuoneessa satulatelineet!


Luovuuden puuskassa ehkä ylpein olen uudesta suitsitelineestä!


Heinän osto täysin vieraassa paikassa olikin oma pieni prosessinsa. Noin kuuden puhelun jälkeen tärppäsi. Vielä jännitetään millaista heinää paalin sisältä löytyy....

Täällä on tosi paljon "ankkoja" ja kurkia pelloilla. Otto sanoo joutsenia ankoiksi, joten ollaan itsekin siirrytty sanomaan niitä ankoiksi. Tämä ihana pariskunta vietti melkein koko eilisen päivän ihan meidän pihan tuntumassa.

Ja pientä vihertämistä laitumella on havaittavissa. Ihme kyllä. Takalaidun on vielä lumen peitossa.

Ja tärkein asia on se, että huomenna lähdetään hevosten hakuun! Eka kuormassa tulee Usva ja Vallu, sunnuntaina Pouta. En jaksa odottaa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

KYS: osa 2 ja muita kuulumisia

On niin ikävä hevosia! Ensimmäinen kotouttamisongelma on tällä hetkellä heinän saanti. Meillä on 5 päivää aikaa etsiä jostain heinää tai muuten hevosten saapuminen viivästyy. Ei jaksaisi odottaa.

Usva ❤

Koko lauma ❤

Pellot täällä on vielä lumessa. Eli eipä ole kiirettä laidunaitojen 
tekoon kun saa kahlata polvia myöten lumessa.


Pihat alkaa muutoin olla sulamaan päin ja äitienpäiväviikonloppu meni haravointi ja pihan siivouspuuhissa. Takapiha on nyt kunnossa, mutta etupiha on sanoisinko hieman "vaiheessa".

Kaikkein siisteintä takapihalla on ehdottomasti omenapuut! Meillä ei saatu Kiihtelysvaarassa omenapuita kasvamaan kovasta yrityksestä huolimatta kunnes selvisi, ettei siellä montussa ole saanut kukaan muukaan. No nyt niitä on ainakin kolme, joten käsillä saattaa olla loppukesästä jopa omenien ylituotanto-ongelma 😁

 Tässä Otto on itse nukuttanut itsensä. Aika näppärää! Mihin tätä nykyä vanhempia enää edes tarvitaan??

Äitienpäivä meni äidin toiveiden mukaisesti pihatöissä. Kortit ja lahjat olivat taas ihanat kuten jokaisena vuonna 💙

No mutta että kyllä täällä tapahtumiakin riittää. Viikko sitten viikonloppuna käväisin itse KYS:n akuutissa päivystyksessä. Olimme silloin sen viikonlopun Tatun kanssa Joensussa. Heräsin lauantaiaamuna oikein ihanaan päänsärkyyn. Söin aamupalan ja sitten paukahti ystäväni migreeni. Oksentaminen alkoi aika välittömästi aamupalan jälkeen. Ajattelin, että kyllä se menee särkylääkkeillä ohi ja lähdetään kotiin ajelemaan. No ei se ihan niin sitten loppupeleissä mennyt. Nukuin koko päivän ja illalla olin niin tokkurassa, että mummi ja pappa lähti meitä kotiin tuomaan.

Matka oli aivan täyttä tuskaa. Kotona jatkoin nukkumista. Yö meni ihan hyvin (nukkuessa), mutta aamulla olo jälleen aivan karmaiseva. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet. Sinnittelin aamun kun tiesin, että Tallimies on sunnuntain puunteossa naapurissa, mutta puolen päivän jälkeen oli luovutettava. Kipu oli niin järkyttävä, että oli pakko lähteä sairaalaan. Huusin lähes täyttä huutoa koko matkan sairaalaan. Kaikki kuopat, töyssyt ja jarrutukset meinasivat räjäyttää pään. Oksensin autossa kun kipupiikki yltyi niin mahdottomaksi. Siinä vaiheessa olin niin heikko, että meinasin pyörtyä monta kertaa. Tallimies talutti sairaalaan ja kuskaili pyörätuolilla pitkin sairaalaa. 

Ensin meidät ohjattiin samaan paikkaan minne Otto lastu sormessaan, mutta sieltä käskivät akuuttiin päivystykseen. Siinä vaiheessa olin niin sekaisin kivusta ja heikosta olosta, että hoitaja kärräsi välittömästi petipaikalle. Siellä ei mennyt muistikuvieni mukaan koviin kauaa kun oli käsivarressa oli tippa ja kipulääkkeet virtasi suoraan suoneen. Ekat kipulääkkeet eivät auttaneet (tietenkään) vaan vasta seuraavat muutamaa tuntia myöhemmin. No nyt on löytynyt lääke millä saadaan kipu taltutettua oitis. Se suihkataan nenään ja otetaan päälle kunnon pahointivointilääkkeet. 

Lääkäri ja hoitajat olivat jälleen kerran erittäin miellyttäviä ja ottivat kivun tosissaan. Ilmeisimmin KYS:ssa on arkipäivää migreenipotilaat. Ottivat kaiken maailman testit ja niistä ei löytynyt mitään vikaa. Kai tässä päässä jotain vikaa on, en tiedä. Pääkipu on jotain niin kamalaa, että en soisi sitä kenellekään... Muutama päivä meni päätä tasatessa ennen kuin alkoi olla olo olla normaali. Tai niin normaali kun se voi olla 😂 

Tästä päästäänkin taas siihen, että saa rupea karsimaan ruoka-aineita, jotka laukaisee päänsärkyä. Yksi on kahvi, jota on tullut juotua liikaa kun tässä kotona on "aikaa". Muutenkin joku tökkii nyt pahasti eri ruoka-aineissa. Yritän tässä tehdä karsintaa mitä pystyy syömään ja mitä ei. No erityislistalle siirtyy nyt kahvi ja maitotuotteet. Tavan kahvi saa nyt jäädä, siirryn kokonaan ZinZinon kahviin, jota pystyn juomaan vaikka kuinka paljon. Tavan suodatinkahvit saavat pääsolut sykkimään ja vatsakivut aikaan. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut uusia ei niin vatsaystävällisiä ruoka-aineita kuten raakana porkkana ja omena. Välillä myös banaani saa aiva raivokkaan vatsakivun aikaan. Nyt ovat sitten vatsakipua aiheuttaneet maitotuotteet ja ruisleipä (viljatuotteet ylipäänsä). Varman turvotuksen saa viljan ja maidon yhtälö aikaan. Olen ollut kohta viikon lähes kokonaan ilman maitotuotteita, ainoastaan kahviin liraus laktoositonta maitoa ja voita leivälle, muutoin ei mitään juustoa eikä sun muuta. Turvotus laski kummasti eikä vatsa ole niin kipeä.

Myös leivän syöntiä olen rajoittanut vaan aamupalaan. Olen puputtanut riisi- ja maissikakkuja. Olo on siis siltäkin osin parantunut. Rahkan suurkuluttajana on aiheuttanut hieman päänvaivaa nämä syömisasiat, mutta eiköhän tästä selvitä. Täytyy nyt vaan seurailla mitenkä tässä siivoaa itselle huonoja ruoka-aineita. Jotenkin tuntuu vaan niin hankalalle kun joutuu miettimään jatkuvasti mitä laittaa suuhunsa, että pysyy verensokerit kohdillaan ja ettei pääse senkään takia yllättämään päänsärky. Sinnitellään, sinnitellään.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä sepostus. Vähän on vaiheessa homma, jos meinataan saada hevoset tänä viikonloppuna kotiin...

Lapsityövoima on paras työvoima 👍

maanantai 1. toukokuuta 2017

Palvelu KYS:ssa vappuna

Vapun aatto eteni hieman eri tavalla kuin oli suunniteltu. Oltiin hieman puhki koko sakki karjalan keikasta ja oltiin jo yöpuulle käymässä kun alkoi tapahtua. Otto ja Tatu tuli illalla ysin jälkeen yläkerrasta Otto huutaen kuin hyeena, että tikku on sormessa. No ei muutakun otsalamppu päähän ja katsomaan, missä se "pikkutikku" nyt sitten on. No ei se ollutkaan ihan pikkutikku. Otto oli ruvennut ottamaan pehmolelua vasukorista ja onnistunut saamaan tikun vasemman nimettömän kynnen alle, koko kynnen pituudelta. Eihän siinä auttanut, kun ottaa puhelu päivystykseen ja lähteä samoin tein ajamaan kohti sairaalaa. Tatu pakattiin mukaan, koska Ossi jäi kavereiden luokse Kiihtelysvaaraan.

Oltiin puoli kymmen aikaan illalla päivystyksessä. Otto puhalteli koko matkan sormea ja torkkui välillä. Odoteltiin (vain!) noin tunti kun päästiin jo lääkärin pakeille. Eihän siinä auttanut kuin puuduttaa koko sormi ja vetää kunnon lastu sieltä pinseteillä pois. Otto istui sylissä, sairaanhoitaja piti kiinni ja lääkäri aloitti puuduttamisen. Lääkäri sanoi, että nyt sitä savolaista sisua Otto, että hieman nipistää. Sanoin, että ollaan vasta muutettu, että ei nyt vielä taideta olla ihan oikeita savolaisia, johon sairaanhoitaja tokaisi, että hänkin on Joensuusta! No ei siinä mitään, lääkäri sanoi, että on Jyväskylästä ja mietittiin, että olisiko nyt oikea hetki puhua hieman pahaa savolaisista. Lääkäri totesi, ettei parane, kun aviomies sattuupi olemaan aito ehta savolainen. 

Palvelu oli KYS:ssa erinomaista, hoitajat mukavia ja lääkäri sukkela. Vaikka puudutus pikkumiestä vähän kirpaisi niin tokaisi toimenpiteen jälkeen, että olipa mukava reissu 😂 Tatu kiitteli Ottoa koko automatkan vuolaasti, että järjesti jotain näin siistiä. Valvomisen yli puolen yön, sairaalareissun sekä koko reissun kohokohdan;
Yöruokailun McDonalsissa. Ei muutakun auto kohti Neulamäen Drive In mäkkäriä. Hyvin upposi eväät! Harva tuon ikäinen (toivottavasti ainakaan) ruokailee kello 23 jälkeen illalla mäkkärissä. Kummatkin simahtivat autoon kotimatkalla, oli sen verran rankka reissu. Kotona oltiin puolen yön maita ja uni maistui ainakin allekirjoittaneelle tänä aamuna. 

Ottohan viettää virallisesti synttäreitä näin vappuna, joten synttäreiden juhlinta jatkui aamulla koomisissa merkeissä. Ostettiin Otolle lahjaksi oma polkupyörä, joka oli tuvassa lakanalla peitettynä. Otto kun vetäisi lakanan, niin kuului huuto, että ihan tyhmä lahja, miksi mulle on ostettu pyörä, olisin halunnut leluja! Koska Otto on aika tulistuva nuori mies, niin kävi nakkaamassa synttärikortin roskikseen ja jatkoi vuolasta papatustaan typerästä lahjastaan. Onneksi pienen markkinointipuheen jälkeen mieli muuttui ja nyt pyörä onkin maailman paras lahja. Myös kortti löytyi roskiksesta ja odotellaan innolla sitä sulaa pihaa, että päästään pyörää testaamaan.... Ne miehet, ne miehet.