sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Savolaiset karjalassa

Niin sitä pakkautui koko porukka erinäisiin kulkupeleihin ja suuntasi kohti synnyinseutuja. Alan vakuuttua karjalaisten kieroudesta pikkuhiljaa, kommentit kieroista savolaisista tulvi useammankin suusta. Tätä täytyy vielä selvitellä miten se todellinen asian laita oikein on 😁

Pääasiallinen tarkoitus tällä reissulla oli siis poikien synttärit. Varattiin jo hyvä tovi sitten juhlapaikaksi aivan superloistava Mikon pomppulinnat. Lapset saivat pari tuntia juosta siellä itsensä puhki ja koko homman viimeisteli herkkupaketti, jossa kaikki saivat syödä niin paljon karkkia, sipsiä, popcornia, limppaa, mehua ja hattaraa kuin napa veti. Tässäpä pieni kuvakooste synttäreiltä;

Otto 5v, 1.5.

Tatu 8v, 27.4.




Synttäreiden jälkeen suunnattiin tallille heppoja morjestamaan. Karvaa lähtee elikoista vielä ihan kiitettävästi ja kaikki saivat tehoputsauksen sekä ratsastuksen. Jopa Vallu, jolla ei ole ainakaan vuoteen ratsastettu. Laitoin vaan suitset päähän ja muutama minuutti köpsöteltiin pitkin pihoja.
Poudastakin lähtee ihan kivasti vielä karvaa. Eniten taitaa voitonpuolella tässä hommassa olla Usva.

Vallu oli aika innoissaan yllättävästä aktiviteetista😀
Vallu 21 v 💙
Vallu on aivan järkyttävän likainen! Likaisuus näyttää lähinnä harmaantumiselta...
Seuraava Joensuun keikka onkin jo vajaan viikon päästä, kun Tatu lähtee entisen luokkansa kanssa luokkaretkelle. Täällä savossa on aivan täysi talvi, pellot on lumen peitossa, eikä ole vielä mitään toiveita, että edes rautakanki uppoaisi maahan. Jospa kevät ottaisi nyt kunnon spurtin ja saataisiin aidat pystyyn ja hepat kotiin. On niiiiin ikävä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Askareita

Nyt on ollut aikaa myös lukea kirjoja, kiitos työttömyyden 😀

Arki mennä viipottaa täällä savon puolella. Eniten kalvaa tietenkin työasiat ja hirvittävä ikävä hevosia. Täällä on lunta vielä niin paljon ja maa aivan umpijäässä, että hevosten kotiin tulo saattaapi jonkun viikon kestää. Myös naapurit odottavat innokkaana hevosia saapuvaksi. Erityisesti naapurien tyttölapset. Saatoin olla ikävä naapuri ja sanoin, ettei meillä sitten voi käydä ratsastamassa eikä tekemässä tallihommia. Ja kyllä, olen itsekäs ihminen. Hevoset on minun oma henkireikä ja sen ajan (kun sitä joskus harvoin tätä nykyä liikenee) käytän itsekkäästi vain omaan harrastukseeni enkä ala vahtia naapureiden lapsia.

Voi olla julma ajattelutapa, mutta en halua oikeasti, että meillä rupeaa kylän  lapset ravaamaan ja meidän hevosia käsittelemään. Sama linja oli Kiihtelysvaarassa, tulijoita olisi ollut, mutta pidin rajat tässä ja näin aion jatkaa täälläkin. Hevosia saa kuitenkin tulla ilomielin katsomaan ja rapsuttelemaan, kyse ei siis ole siitä.

Hurjan erikoiset nukkumapaikat herättävät välillä hilpeyttä. Nyt on jättänyt takan nuohoukset jo vähemmälle, eilen oli taas käynyt "vähän pyörähtämässä". Hurjasta on tullut tosi herttainen pikkukissa. (Hurja vaikka on nuorin kaikista kissoista, niin ei suinkaan pienin. Mutta koska on nuorin, niin on aina meidän Pikkukissa.)

Hauskin yllätys täällä on meidän kesähuone. Ei oikein saatu selvyyttä mikä tönö tämä on ja kun käytiin täällä ekan kerran, niin ei päästy tänne sisään kun oli niin paljon lunta. Ensimmäisen kerran kahlattiin tiemme tänne kun oltiin jo tänne muutettu. Tämä on hauska kesähuone, jossa on sähkötkin. Tehty vanhoista ikkunoista. Täytyy ruveta miettimään vaikka kesäksi rentoiluhuonetta / lukuhuonetta.

Helmi ja Rambo ovat kotiutuneet aivan loistavasti. Tässä nukkumistyylinäytettä Rambon pedistä ❤😂

Tallimiehen kotisali saatiin aika nopeasti kasaan. Pientä maalailuahan se vaati...

...näitä Ampin vanhan kuntosalin laitteita on säilytetty taivasalla noin kymmenen vuotta, kun siitä kotisalista on haaveiltu ja aika hurjan näköisethän nämä olivat...

...ruostetta ja likaa...

...mutta pienellä hionnalla ja uudella maalilla saa ihmeitä aikaan, puhumattakaan....
...nahan hoidosta. Nyt saa Tallimies kiitellä emäntänsä hevosharrastusta, koska; miten kätevää oli valjassaippualla ja rasvalla saada nahkaosat kuin uusiksi! Ei oikeasti uskoisi miten siistit näistä oikeastaan edes tuli!
Tässä on sitten jo valmis näkyvillä. Muutamia pikkujuttuja vielä pitää hommata, mutta muutoin se on siinä 👍💪

Sen verran pitäisi Ikeaan raahautua, että saadaan peilit seinälle ja jotkut telineet noille levypainoille. Ja huomatkaa, Tallimiehen voittovalokuvat seinällä Tuiskusta pitää olla paikallaan 💙
Tämmöistä tänne tällä hetkellä. Vielä on vähän purkamattomia laatikoita, kun pitäisi ostella hyllyjä, mutta saavat nyt vielä odottaa. Jännityksellä odotellaan miltä piha näyttää kun sulaisi vaan nyt nuo lumet jo pois. Eilen tuli vielä lunta, nyt sentäs aurinko porottaa. Ainakin takapihalta löytyy muutama (yli 10) marjapensasta, kolme omenapuuta... Kasvimaata täällä ei sentäs ole, onneksi. Edellisen asukkaan puutarhainnokkuus näkyy ja täytyy todeta, että saatamme hieman supistaa tuota ruohonleikkuun määrää. Täällä on nimittäin golfkentän verran ajettavaa nurmialuetta 😂 Saattaapi olla, että hevosaidat alkaa pikkuhiljaa vallatta tiluksia vähän joka puolelta....

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Joensuun reissu

Usva kiilaa ohi kohti kuvaajaa ja meinaa vetää mutaliejuun nurin.

Oton kanssa kävimme kolmen päivän reissun akselilla Joensuu - Kiihtelysvaara.
Yli kaksi viikkoa taisi mennä kun näin edellisen kerran hevosia. Nyt kun niistä on tarpeeksi kaukana ja näköjään riittävän kauan erossa, niin on ollut oikeasti aivan hirmuinen ikävä.

Irtokarvaa lähtee aivan älyttömästi. Vallu näyttää enemmän nallekarhulta kuin hevoselta. Kolmen päivän tehoharjaus kuitenkin sai hevoset näyttämään jo asteen verran enempi hevosilta. Myös tallin emäntä on raastanut niitä, kiitos siitä.


Keskiviikkona maastoseurana oli Pouta. Pouta vähän mökötti kun ei oltu nähty niin pitkään aikaan. Pisti tarhassa korvat luimuun ja lähti litomaan. Sitä vastoin Vallu ja Usva änkesivät kainaloon. Kuitenkin Pouta leppyi nopeasti ja maastossa Poudalla oli virtaa ihan yllin kyllin. Tallilla sitten oltiin jo hyvää pataa ja Pouta vähän hoitelikin käsivarresta ❤  Torstaina ratsuna oli Usva ja samoja teitä mennä maleksittiin kuin Poudankin kanssa. Enimmäkseen käveltiin, mutta myös muutama ravipätkä jolkoteltiin. Usva on kyllä aika jees yksinkin maastossa. Muutaman kerran hirnahteli ja oli tallille päin vähän reippaampi, mutta melkein pitkin ohjin silti mentiin.

Mummin kissa Minni on kuin maalipurkkiin pudonnut. Minni on reipastunut kummasti ja heräsin ekana yönä siihen aamuyön tunteina, kun Minni istuu vatsan päällä ja tuijottaa 😂

Pitkäperjantain todella viimainen ja kolea aamu aloitettiin maastoilemalla. Seurana oli tietenkin itse rouva tallinpitäjä ratsunaan Loimu. Ihan hyvän mittainen lenkki mennä kopsastiin. Tiet oli kyllä lähes kivikovat, mutta jokunen pätkä ravattiin, kun meinattiin jäätyä. Pouta oli loppumatkasta lähes laiska, mutta pysyi hyvin perässä. Pouta jopa vähän hikosi, joten laitettiin fleeceloimi päälle.

Joensuu reissun kruunasi ehdottomasti lampaiden näkeminen! Kävimme katsomassa meidän lampaita uudessa kodissa tai siis eihän ne meidän enää ole. En ole nähnyt niitä kuin loppusyksystä viimeksi. Kun huusin niitä omalla kutsumishuudollani, niin tulivat heti luokse ja muistivat minut. Itkuhan siinä tuli. Erityisesti Blondi ja hänen tyttärensä Edina halusivat tulla kainaloon. Lampaista luopuminen on ollut yksi elämäni suurin suru. Niin ikävä niitä on. Myös kanoista luopuminen olikin huomattavasti kovempi pala kuin uskoinkaan. Kanat jäivät "talokauppaan" ja uudet asukkaat ovatkin ihastuneet niihin kovin. Ne on kyllä aika mainitoita otuksia.

Seuraavan kerran taidetaan taas parin viikon päästä käydä visiitillä Joensuussa.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Väliaikakuulumisia

Niin sitä vaan kaikki meni loppujen lopuksi joutuisasti ja muutto yllätti meidän kaikki. Lapset ovat sopeutuneet suhteellisen hyvin tähän uuteen elämään täällä savossa. Koululaiset ovat saaneet jo kavereita ja vierailleetkin uusien kavereiden luona. Pienin potee vielä tekemisen puutetta ja patistelee, miksi äiti ei voisi jo etsiä töitä, että hän pääsisi päiväkotiin. Omituinen lapsi. No, kaikki aikanaan?
Hurja on kunnostautunut ahkerasti tutkimaan talon takkaa. Hurja muutoinkin on omituinen kissa, mutta tämä noessa pyöriminen on jo ihan uutta. Kissat ovat sopeutuneet uuteen kotiin todella hyvin. Leevikin saa olla aika lailla vielä rauhassa ja koko kolmikko aloitti ulkoilun jo parin päivän sisällä olon jälkeen. Ovat viettäneet öitäkin jo ulkosalla, mutta hienosti tulevat aamulla takaisin sisälle.

Hepat jäivät Kiihtelysvaaraan Hansun hoteisiin. On todella outoa, kun hevosia ei ole omassa pihassa. Nyt ne ovat vielä niin kaukana, etten ole nähnyt niitä viimeiseen kahteen viikkoon ollenkaan. Ensi viikolla on tarkoitus käydä vähän Joensuu vierailulla ja samalla käydä raastamassa niistä irtokarvaa ja kenties vähän ratsastelemassa. Hevoset muuttavat välittömästi uuteeen kotiin kunhan maa sulaa sen verran, että saadaan aitatolpat juntattua maahan.

Olot uudessa mökissä ovat jokseenkin erilaiset kuin Kiihtelysvaarassa. Täällä on tuvassa jättimäinen uuni, jossa pojat tykkää kiipeillä. Täällä oli myös hyvin kuuma ja jopa lapset valittivat liian kuumasta sisälämpötilasta (+24 astetta). Laskettiin lämpöjä ja nyt täällä on mukavan viileää. Ollaan näköjään  totuttu elämään hieman viileämmässä ilmanalassa. Jopa minä, joka palelen yleensä jatkuvasti kesät talvet olin ensimmäiset päivät sisällä paljain jaloin 😁

Tänä viikonloppuna Ossi sai Kiihtelysvaarasta kaverin kylään ja pojat on parasta aikaa Super Cornerissa hyppimässä trampoliineilla. Tatu luuhaa naapurissa kaverin luona; sai huippukivan kaverin ainoasta naapurista joka sattuu olemaan näköetäisyydellä. Pojat ovat suunnitelleet jo kesän yhteiset tekemisetkin valmiiksi.

Täällä on oikein ystävällisiä naapureita. On jo kolmesta eri naapurista käyty toivottamassa tervetulleeksi ja viime pyhänä lehtikin tuotiin suoraan kotiovelle. Eräs karjalainen, joka on asunut savossa jo kymmenen vuotta sanoi, että hänen kokemuksen mukaan savolaiset ovat jopa ystävällisempiä kuin karjalaiset. Noh, jäädään tätä asiaa nyt vielä pohdiskelemaan ja seurailemaan.